>Naistenhuoneessa
>Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
>naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
>Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit
>vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.
>Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
>naisen. Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa,
>olet pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
>Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
>epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi
>ovennuppiin jos sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät
>käsilaukkusi hihnan varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun
>roikkumaan rinnallesi (Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen
>LATTIALLE!), lasket housusi ja otat "asennon".
>Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi
>alkavat täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska
>sinulla ei todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä
>paperilla, pidät "asennon".
>Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut
>kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet
>päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit
>yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan
>paperin.
>Reitesi tärisevät kovemmin. Muistat pienen paperinpalan, johon
>niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä laukussasi. Se saa kelvata.
>Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se on suunnilleen
>peukalonkyntesi kokoinen.
>Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
>iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen
>taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun
>yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen
>ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät
>tasapainosija putoat istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.
>Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas
>ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan
>bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut
>sitä paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit
>yrittänytkin.
>Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin
>on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin
>saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat
>takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.
>Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu
>veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva
>vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä
>vyötäröstä alaspäin.
>Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
>purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja
>lavuaareille pestäksesi kätesi.
>Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
>kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
>Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
>takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit
>paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että
>hän saattaa tarvita sitä piakkoin.
>Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt
>vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee,
>mikä kesti niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu
>kaulastasi?
>Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin
>kauan.
>Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
>kysymykseen; Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria
>tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan
>paperipyyhkeitä ovenalta.
heh