IRC-Galleria

En välitä enään mistään.

En välitä itsestäni.
En välitä tulevaisuudestani
Eikä mua kyllä kiinnosta vaikka jotain kamalaa sattuiskin.
Eikä varmaan ketään muutakaan.
Itseasiassa olisin vain erittäin tyytyväinen.
Kerrankin.

Enkä voi edes nukkua rauhassa, koska näen hyvin inhottavia unia.
Muistuttaa mua elämästä joskus kun olin onnellinen.
Ei sellasia halua katsella.

Tunnen oloni siedettäväksi vain silloin kun ympärilläni on suuri joukko ihmisiä.
Jotain mitä katsella unohtaakseen omat ajatuksensa.
En osaa käsitellä asioita oikealla tavalla.
Itseasiassa ajatus siitä että joitakin asioita tulisi käsitellä, pelottaa mua ihan suunnattomasti.

Oon aivan hukassa, enkä mä tiedä miten pitäis olla..
En osaa olla enään oma itseni.
En taida edes muistaa kuka joskus olin.
Jatkuvasti täytyy esittää jotakin muuta, vaikken edes haluaisi.

Pää täynnä ajatuksia, ajatuksia joita kukaan muu ei saa tietää...
Ajatuksia jotka satuttavat ja tappavat mieltä hetki hetkeltä enemmän.
Miksi ajattelen näitä ajatuksia, en edes tiedä!
En haluaisi ajatella, mutten voi olla ajattelemattakaan!

Mua ei edes huvita palata kotiin.
Siellä on liikaa asioita kohdattavana.
Niiden kohtaaminen aiheuttaa vain suurta ahdistusta.
Voi kun elämän voisi vain nollata ja aloittaa alusta.

Miksi virheitä pitää sattua?
Peruuttamattomia, vittumaisia virheitä, jotka pahimmillaan voivat tuhota elämäsi.
Ja kun niitä virheitä on riittävästi...
En edes halua miettiä sitä enää.

MULLA EI OLE ENÄÄ KETÄÄN KENELLE VOISIN PALJASTAA SYVIMMÄT AJATUKSENI... oman itseni..
Sitä keneen olisin voinut luottaa..

Positiivista?
mulla on rahaa.
that's it.