Viimeksi vierailullamme Ricky nousi siellä kakkosluokkaan ja sai ensimmäisen nollansa kolmosluokasta sijoittuen 3. Tällä kerralla pistettiin paremmaksi - minun pieni, hidas terrieriotukseni teki ainoan nollan medi 3A kisossa saaden ENSIMMÄISEN AVA-KIINNITYSNOLLANSA. Miettikää. Miun terrieriälykääpiöni. Mä en ole ikinä ennen itkenyt ilosta, mutta nyt mä tiedän miltä se tuntuu. Voiko ihminen olla näin iloinen? Mä leijun varmaan koko koko viikon. HUOM. se oli TR-kisa. Kenen TR-pisteet nousee kohisten?
Ja koska mulla oli niin hyvä mieli, ei toisen radan hylky tuntunut missään. Pirkolta sain "sellaisia neuvoja, että jos niitä noudatan, pötkin vielä pitkälle", kuten Pirkko itse asian ilmaisi.
Mutta siis oikeesti... miun pieni, hidas otukseni. Voiko ihminen tämän iloisempi olla? Se pieni terrieri voi olla joku päivä jos ei AVA niin ainakin varjovalio. Miettikää.
Peeäs. Kuva tulee joskus, mun kamera ei suostu lataa niitä nyt koneelle -,-
Mutta miettikää!