Kun mikään ei tunnu miltään...
Ihmisiä pyörii ympärillä toisinaan vaikka kuinka paljon, mutta kenenkään kanssa ei tule jaettua mitään syvällistä. Se ei muuta faktaa, että päivästä toiseen seinät kaatuu päälle. Yön pimeinä tunteina inhoan itseäni ja mietin ilman vastausta, mistä tämä kaikki itseinho kumpuaa?
Oispa joku, jonka vierestä herätä, jonka kanssa jakaa arki... taikka sitten vaan olla ihan hiljaa.. ja silti ois hyvä olla.