Jees. Eipä tuo vuodenvaihde mitään mullistavaa elämystä tarjonnut, siinähän se meni, kuin kaikki muutkin päivät tähän mennessä, onneksi.
Ihan älytöntä, että ihmiset ampuvat rahansa taivaalle... Niinkin suurissa määrin, mitä tänäkin uutenavuotena tekivät.
Silläkin rahalla olisi voinut vaikka ostaa pullon punaviiniä ja nauttia sen rakkaansa seurassa kynttilänvalossa. Noh, jokainen tavallaan.
Vuosi sitten olin onneni kukkuloilla... Putosin välissä pohjattomaan kuiluun, mutta nyt olen jälleen onnellinen.
Kunpa vain tuo söpö ja ihana pikkuihminen selviäsi häntä vaivaavasta sitkeästä virustaudista.
Eipä tässä taas nyt muuta.. Voisinpa tähän loppuun lainata itseäni, sikäli mikäli muistan tämän runontapaisen jutun ollenkaan niinkuin sen aikanaan kirjoitin rakkaimpani (nykyisen ystäväni) päiväkirjan välissä olleelle lappuselle;
"Ollaan ihan kahden vaan, tän hetken jatkuvan tahdon ainiaan, ollaan vaan ja suudellaan"
ei se kyllä noin mennyt, mutta olkoon tuo ns. versio 2 :)
täältä tähän