Mä en oo koneella istuva nörtti, vaan oikeesti kirjotan paperille yleensä... Ja kyllä mä tiedän ettei näitä hirveän moni lue kuiteskaan... Tää on vaan pirun terapeuttista. Kokeilkaa joskus ihan itse!
Mutta joo... Here we go again..;
I am lonely. Ihan sama kuinka paljon ihmisiä tunnen, mutta silti tää ei tunnu mun elämältä, kun nyt se kesän sisäpiiri siirtyy lohjalle ja mä jään nummelaan ruikuttammaa. Tulee vähän etäinen olo kaikkeen. Olen kuin aivokuollu aivoja syövä zombie jossa ainoita elämänmerkkejä herättää vain tiettyjen ihmisten soitot, ruoka, kahvi ja se alituinen stressi siitä, että kaikki menis hyvin ilman että kukaan kärsis. Tietenkin muutama kuspää saakin kärsiä mun puolestani ja vaikka mun kädestäni, ei oo siitä kii.
Osaan olla mustasukkainenkin, mutta en sillä tavalla enää ku miltä se kuulostaa... Elämä vaan jakaa tietyt asiat epäreilusti. Olen kitaranrämpyttäjänä "ihan OK", laulajana huonompi, kaverina itsestäänselvyys ja niin pois päin. Eli helvetin montaa juttua vähän, mutten mitään kunnolla...
Mulla taasen on yks kaveri, joka on ollu tähän mennessä kaikessa ihan loistava. Ja ah, mikä elämänasenne:
"Mä oon hyvä kaikessa mitä teen,
mutta mä en tee kaikkea!"