ou tsiisus ku ei enää tunne itteään niin nuoreksi. Tuntuu kuin ilisin jo kaheksankymmentäkuus vuotta ja että mulla ois ollu tosi raskas elämä. Muhun on sattunut enemmän kuin olisin uskonut että olisin voinut kestää, mutta mikä ei tapa, vahvistaa, eh? (tahi sattuu vaan vitusti.
Muuten olen todella ylpeä itsestäni. En ymmärrä miten välillä sitä osaa olla samaan aikaan rauhallinen ja järkevä sekä hysteerinen ja vihainen. Vähän mä oon outo tapaus, rajatapaus. Puuttuva rengas. Ou duud.
Mutta mä en ymmärrä yhtä juttua. Tässä on vähän selitystä viime kirjotukseen että ihmisillä on jotain mua vastaan:
Ei kiitos oikeesti NYT HELVETTI MUN SELÄN TAKANA TAI MUUTEN ALKAA SATTUA!!! Jos halutaan sanoa, suoraan eikä käytetä muiden sanoja väärin, jookosta pookosta
sanoi touko pouko. Ette nyt viittis alottaa tämmöstä paskaoravanpyörää taas jumalauta nyyh ranteet auki jne etc vittu joo
vetäkää alahuuli taas siitä otsan yli niskaan asti ja nielaskaa jotta voin tulla kusemaan teidän kurkkuihinne!