IRC-Galleria

Kouluratsastaja:
Kun risteytetään viulunkieli, pajunvitsa ja verotarkastaja, saadaan kouluratsastaja.

Kouluratsastaja on neuroottisen pikkutarkka hinkkaaja, jonka tunne-elämä on niin hyvin kontrolloitua, että kun hevonen astuu hänen sormilleen, kouluratsastaja tokaisee hillitysti ”Krhm.”
Kouluratsastajan intohimona on – ja nyt tarkkana – ”saada hevonen rennoksi, että sen voi ratsastaa takaisin jännittyneeksi.” Haastavaa. Ei ihme, että maailman tunnetuin kouluvalmentaja Sjef Janssen on kuulemma raivohullu.
Kouluratsastajien eliittiä ovat kansainvälisesti menestyvät, pitkäjalkaiset kaunottaret, jotka valmentautuvat ulkomailla ja puhuvat siitä mitä aikovat tehdä, eli käytännössä siitä, minkä Kyra on jo tehnyt 20 vuotta sitten.


Omistaja:
Osti hevosen ja ulkoisti sen asiat niille, jotka ”tietävät paremmin.” Kunpa omistaja tietäisi paremmin.

Hevosenomistajaksi lähdetään useista syistä. Ravipuolella yleisiä ovat: voittorahojen toivo, mäkihyppääjyys, kun kaveri houkutteli, taisin olla kännissä tai epätodennäköisin vaihtoehto: minua kiinnostavat hevoset.
Ratsupuolella syitä on yksi: minua kiinnostavat hevoset, haluan tunnesyistä syytää rahaa siihen niin paljon kuin minulta vain ikinä kehdataan nyhtää.
Ratsupuolen ihmiset koittavat yleensä tehdä kaiken itse. Jos tähän ei kyetä, hevonen viedään jonkun taitavan ratsuttajan luo. Taitava tarkoittaa sitä, että ratsuttaja kehuu omistajalle tämän hevosta ja sanoo, että kaikki eivät vain tunnista GP-hevosta sen nähdessään.
Omistaja maksaa hevosen kulut ja päälle pitkän pennin siitä, että tämän tulevan grand prix-ihmeen koulutus edistyisi merkittävästi. Todellisuudessa hevonen saa suhteellisen monta vapaapäivää kuukaudessa, ja kun se on liikkeessä, sitä liikuttavat ratsuttajan naapurin lapset.



Kengittäjä:
Häntä ilman ei pärjää, vaikka joskus niin toivoisikin.

Kylmiön kokoinen ukko, joka tulee paikalle kolmen viikon päästä siitä kun hän on sanonut olevansa tunnin päästä pihalla. Mutta kuten putkimiehet, seppäkin myy palvelua jota kukaan ei osaa itse tehdä. Siksi sepän edessä on parasta olla nöyrä – ja varakas.
Joskus voisi ajatella että aikataulut pitäisivät paremmin jos asiakkaat ajaisivat hevosiaan sepän luo, jotta Mooseksen ei aina tarvitsisi vaivautua vuorelle. Mutta silloin laskusta jäisi tärkeä osa, kilometrikorvaukset, kirjoittamatta. Ja joutuisi olemaan kotona.
Seppä ei harrasta hevoskuiskaamista. Jos hevosta ei ole opetettu tavoille eikä reipas mörähdys tai lätkäisy kavioraspilla persuksiin auta hevosta pysymään paikalla, seppä kerää kamansa ja lähtee. Eikä asiakkaan tee mieli asettua poikkiteloin alasimella ja vasaralla varustetun vapaapainijan eteen



Ratsastusvalmentaja:
Valmentaja on entinen tai vielä aktiivinen kilparatsastaja, joka rahoittaa omaa ratsastustaan valmennustoiminnalla.
Valmentaminen tarkoittaa sitä, että valmentaja ajaa uudehkolla saksalaisella autollaan oppilaan tallille kolme varttia sovitusta ajasta myöhässä (tai jos on oikein hyvä valkku, oppilas tulee kyllä Mooseksenkin luo ratsastuskeskukseen) ja tokaisee: ”Sä ootkin jo varmaan verrytelly, rupee tulee tätä pystyä. (tauko) Joo, okei, tuu vielä kerran ja nyt vähän paremmin. Jep!”
Jos valmentaja on vasta tutustumassa ratsukkoon, vanhempien kannattaa pitää kukkaroistaan kiinni. Varsin pian nimittäin valmentaja alkaa vihjailla, että ratsastajassa on kyllä ainesta, mutta hevonen… Ei hän sitä suoraan sano, mutta ”onhan se tietysti niin, ettei Ladalla ajeta formulaa”. Kuin sattuman kaupalla hän on juuri kuullut myyntiin tulevasta hevosesta, joka voisi sopia tälle ratsastajalle.