IRC-Galleria

Puskaradio toimintaan.

Hakusessa on siis Turun keskustasta yksiö.

No järjestyihän sitä uutta ajateltavaa. Nyt saatte sitte valmistautua juoksemaan mun kanssa asuntonäytöissä.

Sanotaan, että merkittävää proosaa luodakseen pitää olla joko kännissä tai masentunut. Allekirjoitan. Ketä kiinnostaa sokerinhuuruinen hehkutus perhosista ja päivänkakkaroista kun vitutukseen ja tuskaan on paljon helpompi samaistua?

Kaikki tietää miltä tuntuu ihastua, jarrutella, epäillä, herkistyä, rakastua ja pettyä. Mitä useammin ton tapahtumaketjun pääsee loppuun, sitä varovaisemmin sitä enää aloittaa. Omaansa ei uskalla enää antaa pois. Ja ku ruven tarpeeks monta kertaa repii irti, jää arpi. Ne pysyy.

Mikään ei oo masentavampaa ku tajuta että mielen myrkyttävä pessimismi onki realismia. Hei mä tosiaan kahlaan polviin asti paskassa enkä ruusunnupuissa!

Kaikki tarttee rakkautta. Se on ihan yhtä vahva luonnonlaki ku hitaimman jonon valitseminen. Mä tarviin jonku, jolle soittaa ku on tuutti täynnä soopaa tai ku iskee uskon puute huomiseen. Mä haluan ihmisen, jonka kainaloon voi käpertyä ja olla vaan hiljaa ja rutistaa. Mä en tule toimeen ilman sitä kahdenvälistä silmäystä jota muut ei edes huomaa, mut joka saa lämmön läikkymään mun sisällä. Mun päivä paranee laakista, jos saan yhdenki varta vasten mulle ajatellun tekstiviestin. Mä saatan herättää keskellä yötä syömään lihapullia jos uni ei tule. Mä olen omituinen, suutun pienestä, nirsoilen ruuan kanssa, en jaksa aina huolehtia ulkonäöstäni ja ratkon riidat mököttämällä. Mä ole myös ennakkoluuloton, positiivinen, joustava, helppo, tykkään hemmotella ja ilahduttaa ja pursuan rakkautta kunhan kohde on mulle tärkeä.

Tässä paketissa on selkeästi jotain mätää. Muhun on helppo ihastua, mut vielä helpompaa on se ihastuminen näköjään tipauttaa roskakoriin ku käytetty kortsu. Been there, done her, ei o iloa enää. Siinä sitte toinen venyttelee selällään sängyssä ja mä etsin paikkaani nenäliinojen ja mainospostin seassa yrittäen esittää ettei tunnu missään. Eipä kai tunnukaan ku kuvio toistuu riittävän usein. Kun suoritteesta tulee rutiini, siihen turtuu.

En mä tajua miks se tämänkertainen sattu niin paljon et mä en pysty ajettelemaan mitään muuta. Oliks tää se viimeinen hiutale lumipenkkaan, jonka jälkeen saa telaketjut alla etsiä eloonjääneitä? Ehkä sit niin. Mut mä tarttisin nyt tosiaan kipeesti muuta ajateltavaa. Saa auttaa.

Ja miks vitussa radiossa soi aina väärät biisit sillon ku ihminen on muutenki katkeamispisteessä?!?

Vituttaa, surettaa ja halituttaa. Tehkää jotain.

Tekis mieli purkaa niin paljon mut turhaa kai seki omalla tavallaan on. Ihan älyttömästä asiasta mä taas mussutan kai, ei tämmöseen nyt oo kai maailma ennenkään päättyny. Kai kai kai.

Mutku sattuu. Sattuu taas. Onks tää nyt joku mun henkilökohtainen karman sanelema Miten paljon kestät runtua vuodessa-testi? Ja se on ihan pakko suorittaa just nyt?

Ulkopuolinen olo. Ihan ku en ois omassa kropassa vaan leijuisin täs liepeillä. Veri kohisee korvissa hassusti. Kädet tärisee. Henkinen krapula ilman viinaa?

Mua sais nyt tulla halaamaan. Tai vaikka huomenna. Mut nyt just mä tarttisin sitä aika lujaa. Sais tulla.

Pitikös mun palauttaa noi lahjat? Siinä tapauksessa sun tarvii antaa se osoite kun mä en sitä nyt pysty muistamaan. Femma oli talon numero mut muuten sutii tyhjää.

Vaihdoin tossa taannoin puhelinta. En raatsinu poistaa tallennettuja viestejä, joten mä printtaan ne nyt tähän. Ei näissä nimiä oo, mut lähettäjät saattaa itsensä tunnistaa. Jos sun lähettämä viesti on tässä listalla, ni se on vastaanottohetkellä saanu hymyn mun huulille. Hyvässä tai pahassa.Suurin osa näistä on ihan sisäpiiriläppää ja tää onki enemmän mun oma juttu saada nää talteen ku tiedottaa muille mun puhelinelämästä.Tirkistelyiloa rakkaat lukijat...

"Kysyn suoraan panettaako? Voin kyl auttaa vaik en olekaan yhtä hyvännäköinen ku Tomi"

"Kyl tää armeija alkaa olee jo vähän nähty"

"Onkos sulla oppimishäiriö :D"

"Koita nyt keskittyä nainen :P"

"Et sä oo mulle mitään muuta velkaa ku pari työntöö!"

"Hei olen Mikko olen alkoholisti. HEI MIKKO!"

"Ei me tarvita miehiä mihinkään. Kertakäyttötavaraa."

"Huomenta! Mitä tänään? Baariin?"

"Perus. Rahat meni, kuulo meni, näkö meni, kunto meni."

"No se voit olla sä ku lähet mukaan =)"

"Ottaisin minä kossupaukun jos vain jostain saisin. Heti pullon tyhjentäisin sitten oksentaisin. Heti pullon tyhjentäisin ja sitten oksentaisin. Tiu tau tiu tau tilitalitittan otetaan kossua kolalla siitä me sitten känniin tullaan ja ollaan perseet olalla. Siitä me sitten känniin tullaan ja ollaan perseet olalla!"

"Paremman näköistä pukua (ja miestä) saa kuule hakea :)"

"Huomenta muru :)"

Oon pahoillani ku sain sinut huutamaan
ku murskasin sun unelmat
ku järkytin sun maailmaa

ku sain sut itkemään
ku valehtelin
ku annoin sun haparoida

tosi ikävää, mut se oon vaan mä
ympäri käydään jne, näät kyllä
en mä kaadu tuskan alle
koska ei o eka kerta ku mies sekoaa
ikuisessa syleilyssä imen sen rakkauden
musta ei koskaan tuu kenenkään naista

sori niistä kerroista ku en tullu kotiin
makasit siinä sängyssä yksin
liitelin taivailla ku sä kaipasit tukea

sä oot mulle kato taakka
tee jotain ennenku on liian myöhästä
pakko puhuu nyt, ennenku aikuistuu

sori tosiaan, mut en mä muuta tapojani
tiiät et yritin mut ei toiminu niin
pakko mennä omaa tietään

tosi ikävää, mut se oon vaan mä
ympäri käydään jne, näät kyllä
en mä kaadu tuskan alle
koska ei o eka kerta ku mies sekoaa
ikuisessa syleilyssä imen hänen rakkautensa
musta ei koskaan tuu kenenkään naista

musta ei koskaan, koskaan, koskaan tuu kenenkään naista, ei tuu

sinänsä.

Eipä voi sanoa et olis ollu mulle mitään uutta. Eniten mä tykkään tosta selittämättä jättämisestä. Siinä on jotain niin alkukantaisen miehekästä.

Pakkaa ne kamat sitte kunnolla ettei säry.

Pari viikkoa hujahti evakossa ja nyt on taas kotikoneella tullu nörtteiltyä senkin edestä. Uusei kuvei kynsistä jne.

Muuta kivaa tulossa perjantaina ja tiistaina painetussa mediassa. :)