IRC-Galleria

Lueskelin läpi vanhoja kalenteripäiväkirjoja. Ennen oli ihan huisin siistejä himakönyjä vaikka kenen luona ja ihan ihme kokoonpanoilla.

Nykyään kaikki haluu vaan baariin hakemaan panokaveria. Mä haluun könytä. Könyt takas!

Tiiätsä mitä sä saat mut tuntemaan, muru?
taidan olla sulle näkymätön, olematon
Etkö tuntenut mua laita kädet ympärille?
Miksi käännyit?
Mulla on sanottavaa

Jätit mut itkemään
ulos kylmään
tuijottamaan tyhjää
sit mä päätin

Miks välittäisin?
Säkään et ollu läsnä
ku pelotti
jäin yksin
Sä, sun tarvii kuunnella
mä sekoon
ote irtoaa
ja oon aika yksin

Ooks mä vaan joku jonka otit viereen
täyttämään jonku muun paikan?
Kun sä käännyt, tunnistatko mut?
Ennen sä rakastit, halasit
mut ei se mennytkään niin
kaikki ei ollukaan hyvin

Itken ääneen
mä itken ääneen

Avaa silmäs!
Avaa ihan kokonaan

Miks välittäisin
koska sä et ollu läsnä
ku pelotti
olin niin yksin

Miks välittäisin
jos et sä
niin en myöskään mä
me ei edetä

Niin tätä.

Niin tätä.

Miehet on koiria.

Vittu ihan niin tätä.

Tuu kulta siivoamaan.

Mä tarviin sitä nyt.

Ota rätti käteen ja ole kiva.

My girl.

Just mine.

___turta___

Miks ihmiset tekee niin paljon pahaa toisilleen?

Kämppä löyty ja muutto on ens kuussa. Timmi! Nyt vaan tarvii sovittaa tää kaikki krääsä aika pieneen tilaan. Onneks tetris on aina ollu mun suosikkipeli.

Vapaaehtoiset muuttoapulaiset saa ottaa yhteyttä. Kohteena 4.krs, ei hissiä.. :) Lupaan hyvittää kyllä käytetyn ajan ja vaivan. :)

Puskaradio toimintaan.

Hakusessa on siis Turun keskustasta yksiö.

No järjestyihän sitä uutta ajateltavaa. Nyt saatte sitte valmistautua juoksemaan mun kanssa asuntonäytöissä.

Sanotaan, että merkittävää proosaa luodakseen pitää olla joko kännissä tai masentunut. Allekirjoitan. Ketä kiinnostaa sokerinhuuruinen hehkutus perhosista ja päivänkakkaroista kun vitutukseen ja tuskaan on paljon helpompi samaistua?

Kaikki tietää miltä tuntuu ihastua, jarrutella, epäillä, herkistyä, rakastua ja pettyä. Mitä useammin ton tapahtumaketjun pääsee loppuun, sitä varovaisemmin sitä enää aloittaa. Omaansa ei uskalla enää antaa pois. Ja ku ruven tarpeeks monta kertaa repii irti, jää arpi. Ne pysyy.

Mikään ei oo masentavampaa ku tajuta että mielen myrkyttävä pessimismi onki realismia. Hei mä tosiaan kahlaan polviin asti paskassa enkä ruusunnupuissa!

Kaikki tarttee rakkautta. Se on ihan yhtä vahva luonnonlaki ku hitaimman jonon valitseminen. Mä tarviin jonku, jolle soittaa ku on tuutti täynnä soopaa tai ku iskee uskon puute huomiseen. Mä haluan ihmisen, jonka kainaloon voi käpertyä ja olla vaan hiljaa ja rutistaa. Mä en tule toimeen ilman sitä kahdenvälistä silmäystä jota muut ei edes huomaa, mut joka saa lämmön läikkymään mun sisällä. Mun päivä paranee laakista, jos saan yhdenki varta vasten mulle ajatellun tekstiviestin. Mä saatan herättää keskellä yötä syömään lihapullia jos uni ei tule. Mä olen omituinen, suutun pienestä, nirsoilen ruuan kanssa, en jaksa aina huolehtia ulkonäöstäni ja ratkon riidat mököttämällä. Mä ole myös ennakkoluuloton, positiivinen, joustava, helppo, tykkään hemmotella ja ilahduttaa ja pursuan rakkautta kunhan kohde on mulle tärkeä.

Tässä paketissa on selkeästi jotain mätää. Muhun on helppo ihastua, mut vielä helpompaa on se ihastuminen näköjään tipauttaa roskakoriin ku käytetty kortsu. Been there, done her, ei o iloa enää. Siinä sitte toinen venyttelee selällään sängyssä ja mä etsin paikkaani nenäliinojen ja mainospostin seassa yrittäen esittää ettei tunnu missään. Eipä kai tunnukaan ku kuvio toistuu riittävän usein. Kun suoritteesta tulee rutiini, siihen turtuu.

En mä tajua miks se tämänkertainen sattu niin paljon et mä en pysty ajettelemaan mitään muuta. Oliks tää se viimeinen hiutale lumipenkkaan, jonka jälkeen saa telaketjut alla etsiä eloonjääneitä? Ehkä sit niin. Mut mä tarttisin nyt tosiaan kipeesti muuta ajateltavaa. Saa auttaa.

Ja miks vitussa radiossa soi aina väärät biisit sillon ku ihminen on muutenki katkeamispisteessä?!?

Vituttaa, surettaa ja halituttaa. Tehkää jotain.