IRC-Galleria

Ooo. Leffa ja hesepussi kotiinkuljetuksena. M-m-mmmm.

Taaaaas piti

Dodih.

Elik siis pelkkä lähteminen oli pitkän pohdinnan takana, koska masset on ihan finaalissa ja kukaan ei lähteny seuraks. Päätin joka tapauksessa mennä keikan katsastamaan, koska se jäi kaivelemaan Ruisrockista vuodelta enedesmuista. Vein viimisen kakskybäsen Lippupalveluun ja kävelin lompakko lämmittäen kotia.

Pikalounas patonkimuodossa ja nättiä päälle. Pakko pistää pinkkiä kun aattelin erottuvani. No niin no.

Ulkona sato räntää. Kävelin hymy korvissa, tukka märkänä ja sade kauluksesta valuen VPK:n talolle. Olin ryykimässä sisään kun totesin et lippu puuttuu. Laitoin sen kotona oikeaan takataskuun, mut nyt se ei enää siellä ollu. Kävin läpi kaikki taskut ja vesiperähän siitä seuras. Vitutti. En tasan maksais enää uutta tikettiä ja satavarmana se ei enää matkan varrelta löytyis.

Lähin sit pää nuupallaan käpkimään kotia mut kuis ollakaan se lippu löyty ekalta suojatieltä. Renkaanjäljet siinä oli päällä, mut muuten ehjänä. Hymy viritty takas ku vieteri ja hippasin sisätiloihin.

Kiipesin yläparvelle vaiks portaissa oliki huomautus et ylhäällä akustiikka ei vastannu bändin käsitystä hyvästä äänenlaadusta. Kaks tyttöä teki kivasti mulle tilaa kaiteelle ja siitä oli ihan suora näkyvyys lavalle. Pari kristallikruunua hiukka tiellä mut tämmösellä 160 pitkällä varrella ei oo tottunu koskaan täydelliseen näkyvyyteen, joten kelpas hyvin.

Setti alko ja täytyy myöntää et aika monenkirjavaa populaa oli paikalla. Nuorimmat varmaan alta kymmenen ja vanhimmat yli viiskybäsiä pariskuntia. Eikä kyllä minkäänlaista liikettä ollu lattialla ku soitto alko. Ei yhtään kättä, nyrkkiä tai edes pään nyökytystä. Passiivista jengiä.

En mäkään kieltämättä kauheen tuttu oo bändin koko diskografian kanssa, mut tykkäsin meiningistä estottomasti. Parasta antia oli ehdottomasti ne mun eniten odottamat Bittersweet symphony ja Nothing else matters. Kyl ne jumankauta vaan kilahti. Taisin saada vähän hötön leiman otsaani ku just näiden kahden biisin aikana spotit osotti suoraan ylös meitä kohti ja meikä nojailee käsiinsä pää kenossa, autuas hymy korvissa. Mut oli se niin mmmmmm.

Ja muistin taas mitä seksikästä on ruipelossa miehessä, jolla on lihakset ku 13-vuotiaalla ja housut alkaa siitä mhin napakarvat päättyy. Uh. En osaa analysoida enkä selittää mut kyl mä oisin lähteny. Koska vaan. Ja toinen on tietty se jämäkkä sormiote niistä kielistä. Kaikki kielisoittimet on kyl hyydyttäny mun polvet niin kauan ku muistan. Jotain taikaa siinäki perkele vaan on. Kylmää naisten manipulointia. Joka keikalta vaan jää se olo et kyl se mua katteli silmiin. Mua eikä muita.

Mut kyl mä asteikolla 1-10 antaisin 8½ eiliselle vedolle. Yhtä biisiä jäin kaipaamaan ja oisin kai iteki voinu olla enemmän sykkeessä, mut ei ne rahat hukkaan menny. Missasit, Tiina.

Tänään näyttäis tulevan pitkästä aikaa Lynkkykeikka. Hrr. Pelottaa ja sykähdyttää samalla. Ne menee aina joko ihan penkin alle tai sit..loistokkaasti. Kattotaan. Mukaanki sais tulla. Soitelkaahan.

Vastaus edelliseen: Kyllä!

Tilittelen keikkafiiliksiä myöhemmin, nyt painuu pää tyynyyn. Hymy korvissa.

Musta tulee taas reportteri.

Mut sitä ennen. Apocalyptica vai ei?

Miten voi yhden ihmisen etäseura tehdä niin hyvää et vuoden mustin päivä muuttuu ihan yhtäkkiä juhannustorstaiks? Kiitos taas. <3

Paska päivä.

Tsemppasin eilen ja oli muuten pirun hyvä jumppa. Ei oo ikuisuuksiin ollu niin hyvä fiilis ku eilen aamulla rääkin ja saunan jälkeen. Ah.

Tänään repäsin iltajumppaan ja aika hyvältä seki kieltämättä tuntu. Huomenna vaan on paikat kipeenä, tuntee jo. Tietääpähän tehneensä.

Syy miks mä raportoin mun piskuisen elämäni uutukaisen liikuntainnostuksen uusia käänteitä tänne näinkin tarkasti johtuupi siitä, et täs on jotain terapeuttista. Tekemiset tulee jotenkin käsinkosketeltaviks kun niitä sit kattelee tekstinä ruudulla. Höperehdin.

Ollu muutenkin hankala päivä. Kaikki mahdollinen menny poskelleen, mut onpahan kohta ohi tämäkin ja huomenna taas perjantai, jei. Aika menee nopeesti.

Tankkaamaan ja unille.

Nysse pamahti. Veropäätös.

Se on sit joulurahaa tiedossa. Ihanaa mennä nukkumaan tietäen et ku selvii nyt tästä pari kuukautta, ni sit on hetkeks taas millä elää. Jeje.

Tänään laistin kaiken liikunnan mut huomenna aamulla ois tarkotus mennä jumpalle. Saa sättiä jos en pääse sängystä ylös.

Ja pari seuranhakukeikkaa:

1) Joku messiin KÃ¥renille 6.10, lauteilla Apulanta? Liput 10e

2) Ketään mulle seuraksi 11.10 VPK:n talolle kattomaan Apocalypticaa? Liput 20e

Täällä taasen.

Jälleen yks harmaa maanantai takana, jipijei. Meni tämäkin suhtlailla kivuttomasti töiden ja
-tadaa- urheilun merkeissä. Uimassa siis tänään ja kyl jukupliut tekee hyvää. Tänään sain jopa enempi irti vesijuoksusta ku hokasin käyttää vähän haukkariaki. (Joku sitä yrtitti mulle jo viikko sitten opastaa mut eihän se nyt ekalla kerralla heti..) Löysä ja letkee meininki.

Huomiseks en oo varsinaisesti keksiny viel mitään, mut jos sit lenkille tai paceen? Menee kyl varmaan liian myöhäiseksi se pace kun duunit lopuu vast niin et oon kasin jälkeen kotosalla. Köpöttelyseuraa, anyone?

Tunsin itseni ihan tehokkaaksi perheenäidiksi aiemmin illalla. Töistä huitasin kaupan kautta kotiin, kotona pyykit rullaamaan, uintivermeet kassiin ja hallille, hallilta minuutilleen oikeaan aikaan kotiin ripustamaan just lingonneet pyykit, iltapala telsun ääreen ja Frendit lävähti auki. Mainostauolla tiskasin ja seuraavalla maksoin laskut. Pienestä om plikka tyytyväine.

Tänään keksin jopa seuraavan kolumniaiheen. Pitänee ottaa läppi huomenna mukaan töihin, ettei hyvät ajatukset valu hukkaan. Ja onhan siinä alkupäivä vapaanakin sopivanlaisesti.

Tänään yks asiakas kritisoi tavallisia ihmisiä, jotka kirjoittavat blogia tavallisesta elämästään. Poliitikot saivat synninpäästön, koska heillä se on äänten kalastelua. Itsehän sujuvasti valehtelin kirjoittavani niin että vain kaverini voivat lukea tekstejäni. Hups. Eikö olekin ärsyttävää, kun kesken tekstin tyyli vaihtuu kirjakieleksi?

Joka tapauksessa. Samalta asiakkaalta sain kuitenkin kipinän uuteen kolumniaiheeseen. Lupasi antaa tilinumeron provikkaa varten, mut provikka nollasta on vähän kehnonlainen. Harrastus harrastuksena. Ehkä kirjoittamisesta olis suuremmat paineet jos rahaaki sais. Nyt ei oo niin väliä mitä sinne mättää, potkivat pois sitten kun linja ei enää miellytä. Loistava asenne muuten muihinkin elämäntilanteisiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin (-Hap) . Öi.