Edelleen täällä. A true no-lifer.
Outsider also.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tää ois nyt sit opiskelija 08.07.
- P!nk vaan osaa.. :) 21.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Hiphei hippi 01.01.
- :) 28.12.
- Joo 28.12.
- [Ei aihetta] 26.12.
- Kutsu 22.12.
- Apisihqihqihqihq 13.12.
- Juuri näin 06.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
- ▶ 2008 (109)
-
▼
2007 (334)
- ▶ joulukuu 2007 (14)
- ▶ marraskuu 2007 (8)
- ▶ lokakuu 2007 (32)
- ▶ syyskuu 2007 (30)
- ▶ elokuu 2007 (53)
- ▶ heinäkuu 2007 (53)
- ▶ kesäkuu 2007 (42)
- ▶ toukokuu 2007 (46)
- ▶ huhtikuu 2007 (23)
- ▶ maaliskuu 2007 (10)
- ▶ helmikuu 2007 (11)
- ▶ tammikuu 2007 (12)
- ▶ 2006 (91)
Blogi
[Ei aihetta]Sunnuntai 14.10.2007 21:33
DarrattaaSunnuntai 14.10.2007 20:25
Ei jaksais krapuloida yksin.
Ei jaksais mihinkään lähtee.
Väsyttää muttei nukuta.
Nälättää mut ei syötytä.
Plääääää
Ei jaksais mihinkään lähtee.
Väsyttää muttei nukuta.
Nälättää mut ei syötytä.
Plääääää
[Ei aihetta]Lauantai 13.10.2007 19:49
Ooo. Leffa ja hesepussi kotiinkuljetuksena. M-m-mmmm.
[Ei aihetta]Lauantai 13.10.2007 18:35
Taaaaas piti
Apo @ Brankku 11.10Perjantai 12.10.2007 22:35
Dodih.
Elik siis pelkkä lähteminen oli pitkän pohdinnan takana, koska masset on ihan finaalissa ja kukaan ei lähteny seuraks. Päätin joka tapauksessa mennä keikan katsastamaan, koska se jäi kaivelemaan Ruisrockista vuodelta enedesmuista. Vein viimisen kakskybäsen Lippupalveluun ja kävelin lompakko lämmittäen kotia.
Pikalounas patonkimuodossa ja nättiä päälle. Pakko pistää pinkkiä kun aattelin erottuvani. No niin no.
Ulkona sato räntää. Kävelin hymy korvissa, tukka märkänä ja sade kauluksesta valuen VPK:n talolle. Olin ryykimässä sisään kun totesin et lippu puuttuu. Laitoin sen kotona oikeaan takataskuun, mut nyt se ei enää siellä ollu. Kävin läpi kaikki taskut ja vesiperähän siitä seuras. Vitutti. En tasan maksais enää uutta tikettiä ja satavarmana se ei enää matkan varrelta löytyis.
Lähin sit pää nuupallaan käpkimään kotia mut kuis ollakaan se lippu löyty ekalta suojatieltä. Renkaanjäljet siinä oli päällä, mut muuten ehjänä. Hymy viritty takas ku vieteri ja hippasin sisätiloihin.
Kiipesin yläparvelle vaiks portaissa oliki huomautus et ylhäällä akustiikka ei vastannu bändin käsitystä hyvästä äänenlaadusta. Kaks tyttöä teki kivasti mulle tilaa kaiteelle ja siitä oli ihan suora näkyvyys lavalle. Pari kristallikruunua hiukka tiellä mut tämmösellä 160 pitkällä varrella ei oo tottunu koskaan täydelliseen näkyvyyteen, joten kelpas hyvin.
Setti alko ja täytyy myöntää et aika monenkirjavaa populaa oli paikalla. Nuorimmat varmaan alta kymmenen ja vanhimmat yli viiskybäsiä pariskuntia. Eikä kyllä minkäänlaista liikettä ollu lattialla ku soitto alko. Ei yhtään kättä, nyrkkiä tai edes pään nyökytystä. Passiivista jengiä.
En mäkään kieltämättä kauheen tuttu oo bändin koko diskografian kanssa, mut tykkäsin meiningistä estottomasti. Parasta antia oli ehdottomasti ne mun eniten odottamat Bittersweet symphony ja Nothing else matters. Kyl ne jumankauta vaan kilahti. Taisin saada vähän hötön leiman otsaani ku just näiden kahden biisin aikana spotit osotti suoraan ylös meitä kohti ja meikä nojailee käsiinsä pää kenossa, autuas hymy korvissa. Mut oli se niin mmmmmm.
Ja muistin taas mitä seksikästä on ruipelossa miehessä, jolla on lihakset ku 13-vuotiaalla ja housut alkaa siitä mhin napakarvat päättyy. Uh. En osaa analysoida enkä selittää mut kyl mä oisin lähteny. Koska vaan. Ja toinen on tietty se jämäkkä sormiote niistä kielistä. Kaikki kielisoittimet on kyl hyydyttäny mun polvet niin kauan ku muistan. Jotain taikaa siinäki perkele vaan on. Kylmää naisten manipulointia. Joka keikalta vaan jää se olo et kyl se mua katteli silmiin. Mua eikä muita.
Mut kyl mä asteikolla 1-10 antaisin 8½ eiliselle vedolle. Yhtä biisiä jäin kaipaamaan ja oisin kai iteki voinu olla enemmän sykkeessä, mut ei ne rahat hukkaan menny. Missasit, Tiina.
Tänään näyttäis tulevan pitkästä aikaa Lynkkykeikka. Hrr. Pelottaa ja sykähdyttää samalla. Ne menee aina joko ihan penkin alle tai sit..loistokkaasti. Kattotaan. Mukaanki sais tulla. Soitelkaahan.
Elik siis pelkkä lähteminen oli pitkän pohdinnan takana, koska masset on ihan finaalissa ja kukaan ei lähteny seuraks. Päätin joka tapauksessa mennä keikan katsastamaan, koska se jäi kaivelemaan Ruisrockista vuodelta enedesmuista. Vein viimisen kakskybäsen Lippupalveluun ja kävelin lompakko lämmittäen kotia.
Pikalounas patonkimuodossa ja nättiä päälle. Pakko pistää pinkkiä kun aattelin erottuvani. No niin no.
Ulkona sato räntää. Kävelin hymy korvissa, tukka märkänä ja sade kauluksesta valuen VPK:n talolle. Olin ryykimässä sisään kun totesin et lippu puuttuu. Laitoin sen kotona oikeaan takataskuun, mut nyt se ei enää siellä ollu. Kävin läpi kaikki taskut ja vesiperähän siitä seuras. Vitutti. En tasan maksais enää uutta tikettiä ja satavarmana se ei enää matkan varrelta löytyis.
Lähin sit pää nuupallaan käpkimään kotia mut kuis ollakaan se lippu löyty ekalta suojatieltä. Renkaanjäljet siinä oli päällä, mut muuten ehjänä. Hymy viritty takas ku vieteri ja hippasin sisätiloihin.
Kiipesin yläparvelle vaiks portaissa oliki huomautus et ylhäällä akustiikka ei vastannu bändin käsitystä hyvästä äänenlaadusta. Kaks tyttöä teki kivasti mulle tilaa kaiteelle ja siitä oli ihan suora näkyvyys lavalle. Pari kristallikruunua hiukka tiellä mut tämmösellä 160 pitkällä varrella ei oo tottunu koskaan täydelliseen näkyvyyteen, joten kelpas hyvin.
Setti alko ja täytyy myöntää et aika monenkirjavaa populaa oli paikalla. Nuorimmat varmaan alta kymmenen ja vanhimmat yli viiskybäsiä pariskuntia. Eikä kyllä minkäänlaista liikettä ollu lattialla ku soitto alko. Ei yhtään kättä, nyrkkiä tai edes pään nyökytystä. Passiivista jengiä.
En mäkään kieltämättä kauheen tuttu oo bändin koko diskografian kanssa, mut tykkäsin meiningistä estottomasti. Parasta antia oli ehdottomasti ne mun eniten odottamat Bittersweet symphony ja Nothing else matters. Kyl ne jumankauta vaan kilahti. Taisin saada vähän hötön leiman otsaani ku just näiden kahden biisin aikana spotit osotti suoraan ylös meitä kohti ja meikä nojailee käsiinsä pää kenossa, autuas hymy korvissa. Mut oli se niin mmmmmm.
Ja muistin taas mitä seksikästä on ruipelossa miehessä, jolla on lihakset ku 13-vuotiaalla ja housut alkaa siitä mhin napakarvat päättyy. Uh. En osaa analysoida enkä selittää mut kyl mä oisin lähteny. Koska vaan. Ja toinen on tietty se jämäkkä sormiote niistä kielistä. Kaikki kielisoittimet on kyl hyydyttäny mun polvet niin kauan ku muistan. Jotain taikaa siinäki perkele vaan on. Kylmää naisten manipulointia. Joka keikalta vaan jää se olo et kyl se mua katteli silmiin. Mua eikä muita.
Mut kyl mä asteikolla 1-10 antaisin 8½ eiliselle vedolle. Yhtä biisiä jäin kaipaamaan ja oisin kai iteki voinu olla enemmän sykkeessä, mut ei ne rahat hukkaan menny. Missasit, Tiina.
Tänään näyttäis tulevan pitkästä aikaa Lynkkykeikka. Hrr. Pelottaa ja sykähdyttää samalla. Ne menee aina joko ihan penkin alle tai sit..loistokkaasti. Kattotaan. Mukaanki sais tulla. Soitelkaahan.
[Ei aihetta]Perjantai 12.10.2007 02:06
Vastaus edelliseen: Kyllä!
Tilittelen keikkafiiliksiä myöhemmin, nyt painuu pää tyynyyn. Hymy korvissa.
Tilittelen keikkafiiliksiä myöhemmin, nyt painuu pää tyynyyn. Hymy korvissa.
TulevaisuusnäkymiäTorstai 11.10.2007 02:33
Musta tulee taas reportteri.
Mut sitä ennen. Apocalyptica vai ei?
Mut sitä ennen. Apocalyptica vai ei?
[Ei aihetta]Tiistai 09.10.2007 01:36
Miten voi yhden ihmisen etäseura tehdä niin hyvää et vuoden mustin päivä muuttuu ihan yhtäkkiä juhannustorstaiks? Kiitos taas. <3
[Ei aihetta]Tiistai 09.10.2007 01:17
Paska päivä.
HoyhoyPerjantai 05.10.2007 00:42
Tsemppasin eilen ja oli muuten pirun hyvä jumppa. Ei oo ikuisuuksiin ollu niin hyvä fiilis ku eilen aamulla rääkin ja saunan jälkeen. Ah.
Tänään repäsin iltajumppaan ja aika hyvältä seki kieltämättä tuntu. Huomenna vaan on paikat kipeenä, tuntee jo. Tietääpähän tehneensä.
Syy miks mä raportoin mun piskuisen elämäni uutukaisen liikuntainnostuksen uusia käänteitä tänne näinkin tarkasti johtuupi siitä, et täs on jotain terapeuttista. Tekemiset tulee jotenkin käsinkosketeltaviks kun niitä sit kattelee tekstinä ruudulla. Höperehdin.
Ollu muutenkin hankala päivä. Kaikki mahdollinen menny poskelleen, mut onpahan kohta ohi tämäkin ja huomenna taas perjantai, jei. Aika menee nopeesti.
Tankkaamaan ja unille.
Tänään repäsin iltajumppaan ja aika hyvältä seki kieltämättä tuntu. Huomenna vaan on paikat kipeenä, tuntee jo. Tietääpähän tehneensä.
Syy miks mä raportoin mun piskuisen elämäni uutukaisen liikuntainnostuksen uusia käänteitä tänne näinkin tarkasti johtuupi siitä, et täs on jotain terapeuttista. Tekemiset tulee jotenkin käsinkosketeltaviks kun niitä sit kattelee tekstinä ruudulla. Höperehdin.
Ollu muutenkin hankala päivä. Kaikki mahdollinen menny poskelleen, mut onpahan kohta ohi tämäkin ja huomenna taas perjantai, jei. Aika menee nopeesti.
Tankkaamaan ja unille.