Ei maailma lauluilla muutu, siitä vain tulee mieluisampi,
ja annettu ääni peittää epämukavat ajatukset,
henki liikahtaa kuolleeksi tekeytyneen suorimmen yllä,
eikä yksikään sielu tiedä.
Kaikkeen muuhun, se kykenee vastaamaan,
mutta tähän ei, kaiken se tietää,
vaan ei tätä.
Illan suussa utu laskeutuu maisemaan,
jähmettää kaiken: pilvet eivät liiku,
eikä yksikään sielu tiedä mihin suuntaan sumussa suunnistaa.
Maaosamme, maailmamme.
Me hoilottelemme katsomossa
niinä heiveröisinä hetkinä,
jolloin rintamme pakahtuu toisten ylpeydestä.