Aurinko paistaa pilviseltä taivaalta.
on lämmintä, mutta kosteaa.
kuin sateen jäljiltä.
Katson ulos ikkunasta.
katselen lehtiä jotka tanssivat tuulessa.
Ajattelen millaista kotona on tähän aikaan vuodesta.
Havahdun käden laskeuduttua olalleni.
- Hei! Psyykikko! Hei!
- Mitä?
- Lähdetään täältä. En löytänyt mitää muuta kuin muutaman rautaisannoksen.
- Joo.
- Mikä sinun on?
- Ei mitään tärkeää. lähdetään.
Lähdimme Talosta.
En tiedä mikä sen talon tarkoitus oli.
En tiedä milloin se rakennettiin.
En tiedä edes miksi poistuimme ovesta vaikka seinässä olisi ollut sopiva reikäkin.
Halkeillut asfaltti Ratisi Saappaiden alla ja Pultit kilahtelivat Tien pintaan. tasaisessa tahdissa.
Maailma näytti surulliselta Kaasunaamarin linssien läpi.
Pultti jyrähti maahan kuin alasin.
- Hyttyskalju! Mekaanikko Huudahti.
- Heitä vielä pari pulttia. ehkä voimme kiertää sen.
Mekaanikko Heitti toisen pultin.
Lehdet putoilivat Tärähdyksen voimasta.
Hän heitti kolmannen.
Se kilahti asfalttiin ja vieri vähän matkan päähän.
- Turvallista. totesi Mekaanikko.
- Anna Reppusi.
Ojensin käteni ja Mekaanikko katsoi hieman kummastuneena.
- Miksi?
- Minulla on tästä huono aavistus. En suostu menemään sinne!
- No Ota sitten! Onpahan Vähemmän kantamista! Mekaanikko tiuskaisi ja alkoi kävellä pulttia kohti.
Tiesin ettei tästä seuraisi mitään hyvää mutta halusin katsoa olinko oikeassa.
Mekaanikko käveli varmoin askelin eteenpäin, kuin kävelisi kotikadullaan.
Kuului Jymähdys ja nopea huudahdus.
Pyyhin Suojaimeni linssit ja katsoin eteeni.
En nähnyt mekaanikkoa, Tai en oikeastaan tunnistanut häntä sen verisen sotkun keskeltä.
Riisuin Naamioni ja oksensin.
Hänen olisi pitänyt kuunnella minua!
Kävin istuaalleni ja katsoin sivusilmällä tasaista tummaa läikkää.
sitä kohtaa missä Mekaanikko oli ollut noin 30 sekunttia sitten.
Nousin ylös ja lähdin hitaasti kävelemään heitellen pultteja eteeni.
en halunnut kokea Mekaanikon kohtaloa.
Kävelin jonkin aikaa.
en tiedä tarkalleen kuinka kauan, en ajatellut sitä.
Ajattelin vain mekaanikon julmaa kohtaloa Ja Itseäni.
Miksi tulin tänne.
Paikkaan jossa Todellisuus on Väärin.
Paikkaan jossa Kuolema on Väärän arvion päässä.
Paikkaan jossa Helvetti on pelastus.
Näen talon.
Samanlainen kuin kaikki muutkin.
Rappeutunut ja raunioitunut.
Kuin katto pysyisi sen päällä vain hyvällä tahdolla.
Sitten huomasin jotain kummallista.
Jotain mitä en ollut nähnyt pitkään aikaan.
Pyyhin Naamioni linssit varmistaaksen että näin oikein.
Savupiipusta tuli savua!
Siellä oli joku!
Lähdin juoksemaan taloa kohti!
En välittänyt mistään muusta.
En halunnut olla yksin.
Yhtäkkiä outo tunne valtasi kehoni.
Kuului Jymähdys.
...