IRC-Galleria

Welcome, To The Parade!
The Parade Of Masks And Blades!
Where Everything is Everywhere,
But Everywhere is never there!
Let Me introduce myself!
all thats left of my older self!

Adal Illumina, The Mercyles Fist of Justice.
The one who does even the wrong things for the right cause.

Arach Umbra, The Dread Hatred.
Who's Hate For everything goes Before His Actions.

Syres Melis,The Loss of hope.
Nothing Can overcome his Sorrow, To End Everything.

Efer Reman, The Joy of Torment.
He joys of everything he sees, Even slaughter and torment.

Dryan Shade, The Touch of Madness.
To him this all is a Dream of reality Kept in order by Chaos.

Here Are The Actors! Now let the Play begin!
Lets Joy for our lifes! until we lose Everything!

Henkilöllä Y on syntymäpäivät.
Henkilö Y aikoo pitää ison miitin.
Henkilö Y tiedoittaa Miitistä kaikille hyvin etukäteen.
Henkilöt Ö, Ä ,K ,R ja M ovat lupautuneet tulemaan.
Myös Henkilö X kutsutaan ja hän lupaa tulla vaikka asuukin kaukana.
Vielä 2 viikkoa ennen miittia Kaikki lupautuneet ovat tulossa.
Henkilö Y ajattelee että hänellä yulee olemaan hauskaa.
Koska henkilö X asuu kaukana Hän ajattelee että tapaa paljon ystäviää Miitissä.
Henkilö X odottaa miittiä innolla.
viikkoa ennen miittiä henkilöt Ö ja Ä eivät ole enää varmoja tulisivatko he miittiin.
henkilö Y maanittelee ja henkilöt Ö ja Ä lupautuvat taas tulemaan.
Henkilö X yrittää selvitä rankoista töistää ja tekee ylitöitä päästäkseen miittiin.
2 päivää ennen miittiä Henkilö Y saa tietää etteivät henkilöt Ö, Ä ja K tulisivatkaan ja että henkilö R ei olisi varma.
Henkilö Y kertoo tästä henkilö X.
Henkilö X ei ole mielissään.
Henkilö Y saa tiedon etteivät henkilöt Ö, Ä, K, R ja M tulisikaan miittiin.
Henkilö X Masentuu tehtyään ylimääräisiä töitä Turhan Takia.
Henkilö X katkaisee Sosiaali kontaktinsa mutta tulee miittiin Lupauduttuaan tulemaan.

Aurinko paistaa pilviseltä taivaalta.
on lämmintä, mutta kosteaa.
kuin sateen jäljiltä.

Katson ulos ikkunasta.
katselen lehtiä jotka tanssivat tuulessa.
Ajattelen millaista kotona on tähän aikaan vuodesta.
Havahdun käden laskeuduttua olalleni.

- Hei! Psyykikko! Hei!
- Mitä?
- Lähdetään täältä. En löytänyt mitää muuta kuin muutaman rautaisannoksen.
- Joo.
- Mikä sinun on?
- Ei mitään tärkeää. lähdetään.

Lähdimme Talosta.
En tiedä mikä sen talon tarkoitus oli.
En tiedä milloin se rakennettiin.
En tiedä edes miksi poistuimme ovesta vaikka seinässä olisi ollut sopiva reikäkin.

Halkeillut asfaltti Ratisi Saappaiden alla ja Pultit kilahtelivat Tien pintaan. tasaisessa tahdissa.
Maailma näytti surulliselta Kaasunaamarin linssien läpi.
Pultti jyrähti maahan kuin alasin.

- Hyttyskalju! Mekaanikko Huudahti.
- Heitä vielä pari pulttia. ehkä voimme kiertää sen.

Mekaanikko Heitti toisen pultin.
Lehdet putoilivat Tärähdyksen voimasta.
Hän heitti kolmannen.
Se kilahti asfalttiin ja vieri vähän matkan päähän.

- Turvallista. totesi Mekaanikko.
- Anna Reppusi.
Ojensin käteni ja Mekaanikko katsoi hieman kummastuneena.
- Miksi?
- Minulla on tästä huono aavistus. En suostu menemään sinne!
- No Ota sitten! Onpahan Vähemmän kantamista! Mekaanikko tiuskaisi ja alkoi kävellä pulttia kohti.

Tiesin ettei tästä seuraisi mitään hyvää mutta halusin katsoa olinko oikeassa.
Mekaanikko käveli varmoin askelin eteenpäin, kuin kävelisi kotikadullaan.
Kuului Jymähdys ja nopea huudahdus.
Pyyhin Suojaimeni linssit ja katsoin eteeni.
En nähnyt mekaanikkoa, Tai en oikeastaan tunnistanut häntä sen verisen sotkun keskeltä.
Riisuin Naamioni ja oksensin.
Hänen olisi pitänyt kuunnella minua!
Kävin istuaalleni ja katsoin sivusilmällä tasaista tummaa läikkää.
sitä kohtaa missä Mekaanikko oli ollut noin 30 sekunttia sitten.
Nousin ylös ja lähdin hitaasti kävelemään heitellen pultteja eteeni.
en halunnut kokea Mekaanikon kohtaloa.
Kävelin jonkin aikaa.
en tiedä tarkalleen kuinka kauan, en ajatellut sitä.
Ajattelin vain mekaanikon julmaa kohtaloa Ja Itseäni.
Miksi tulin tänne.
Paikkaan jossa Todellisuus on Väärin.
Paikkaan jossa Kuolema on Väärän arvion päässä.
Paikkaan jossa Helvetti on pelastus.

Näen talon.
Samanlainen kuin kaikki muutkin.
Rappeutunut ja raunioitunut.
Kuin katto pysyisi sen päällä vain hyvällä tahdolla.
Sitten huomasin jotain kummallista.
Jotain mitä en ollut nähnyt pitkään aikaan.
Pyyhin Naamioni linssit varmistaaksen että näin oikein.
Savupiipusta tuli savua!
Siellä oli joku!
Lähdin juoksemaan taloa kohti!
En välittänyt mistään muusta.
En halunnut olla yksin.
Yhtäkkiä outo tunne valtasi kehoni.
Kuului Jymähdys.
...

It's quiet.
Quiet yet never Silent.
Allways something makes sound.
Foot steps.
Rain drops.
Last Breath.
Sharp knife, cutting trough flesh.
Body, hitting the ground.

The rain ceases.
For the first time its silent.
No voices.
No foot steps.
No Heart Beats.

The Silence Breaks.

My heart beats.
I feel alive.

My heart Beats Faster...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.<33

Turus. tulin tänne eilen. ja lähden joskus lokakuussa. täs tulee tylsää. mul ei oo viel kotiavainta joten ei parane mennä ulos. oon ollu koneella koko päivän. en ees tunne ketää turkulaisia. toivottavasti kohta tunnen.

mä kuolen. mä en tiedä enää mistään mitään. mua vituttaa. angst angst lol. kukaan ei voi riehua kanssani. kaikilla on aina muuta tekemistä. ainoo tekeminen mul on tietokoneen näpräys. se vituttaa. mun päätä särkee...... haluun hyppimään, kiipeilemään, miekkailemaan, ampumaan jousella, räjäyttelemään, toteuttamaan tuomionpäivän kojeitani....

katson iloitulitusta-
katson niitä värejä-
katson punaista-
katson sinistä!-
katson vihreää!!-
Katson kultaa!!!-
katson yksin...

koulu alkoi jo maanantaina. eka jakso työssä oppimista. mulla ei oo paikkaa. yritän ettiä jotain kivaa paikkaa mutta kaikki on kaukana tai epäkiinnostavia. joko tylsää lähellä tai kivaa kaukana. punnitsen mahdollisuuksia. paras vaihtoehto ois 2 kuukautta jossain muualla yksin asumassa. ooh man...

vitut oikoreiteistä. ajattelin että 1 tunnin matka olis liian pitkä ja ajattelin oikaista...
oikaisin sitten 3,5 tuntia joista 2 tuntia kiersin suota...
FAIL!

Ja taas tarinattaa. Yritän Syventää päähenkilöä.

Istun taas omassa hytissäni, viinilasi kädessäni.
Tällä kertaa en ole yksin.
Seuranani ova kaksi matruusia, tai oikeastaan entistä matruusia.
Huomenna pidetään tilaisuus jossa nämä kaksi miestä Ylennetään.
En muista miksi, olen huono sotilas arvoissa.
-"herra Kapteeni! saanko luvan puhutella?"
-"Saatte saatte. Ei tarvitse huutaa tai herroitella. emme ole edustus tilaisuudessa."
-"Hyvä on Herr...?"
-"Vasili, Vasili Mekanikov. olkaa hyvä ja jatkakaa." Sanoin rauhallisesti.
Entinen matruusi empi hieman ja huokaisi. Ei kai jutellut ylempien upseerien kanssa kovin usein.
-"Hyvä on, Vasili. Miten teistä tuli tämän laivan kapteeni? olette niin kovin nuori."
Naurahdin ja vastasin:
-"Minusta tuli tämän laivan kapteeni isäni ansiosta. Hän koulutti minusta mekaanikon. Ilmeisesti minulla oli myös insinöörin lahjoja. Minä Näes suunnittelin tämän laivan. Ja sen ansiosta Tsaari nimitti minut Keisarillisen Kaartin kunnia insinööriksi ja tämän laivan kapteeniksi."
-"uskomatonta." toinen matruusi totesi.
-"ethän ole vielä edes 30 kesäinen!
-"minusta tuli tämän laivan kapteeni Kaksikymmentä kolme vuotiaana. ja tämä laivan on seilannut Ilmojen halki. vain 4 vuotta."
-"uskomatonta..."
-"ei ole. olenhan tässä."
-"saanko kysyä? mitä toiselle kädellenne tapahtui?"
Katsoin Vasenta kättäni ja sen kiiltoa sähkölamppujen valossa.
he ymmärsivät etten tahtonut puhua siitä.
matruusit tyhjensivät viinilasinsa ja poistuivat kiittäen huoneesta.
Kuulen vielä puulla verhoillun teräsoven läpi kuinka he ihmettelivät asemaani.
Lasken viinilasini pöydälle ja kävelen makuuhuoneeseen.
istun sängylleni.
se oli untuvilla täytetty ja punaisella sametilla verhoiltu.
Katson ympärilleni, jalopuuta, punaista samettia, kiiltävää messinkiä ja kultaa.
Ihailen aikaansaannostani.
Ei ihme että tsaari piti siitä.
messingin kiilto sai minut muistamaan käteni.
katson metallista kättäni.
sen metallista kiiltoa ja rattaiden raksutusta.
Näen huoneeni nurkassa suuren, puu kehyksisen peilin.
kävelen sen luokse ja katson itseäni.
takaisin katsoo pitkä, hyvin puettu mies.
Pitkässä kaksois-napitetussa takissaan, tummat keskipitkät hiukset korvien taakse vedettyinä.
kalpeat kasvot jotka tuijottivat takaisin.
Istun takaisin lasini ääreen, nojaten kultaiseen käteeni.