IRC-Galleria

Ei kyllä tuntunu siltä koulussa. Eka kerta kun oon vikana koulupäivänä koulussa 5h (!!) ja arvioin sekä ravintolan peruspalveluiden että työssäoppimisen näytön! Musta nää olis voinu hoitaa jo aiemmin, ja ehdottelinki sitä opettajille. Mutta ei, "katotaan perjantaina". Oi niitä lukioaikoja ku oli koeviikot ja sen jälkeen vikoina koulupäivinä ei enää mitään tärkeetä ohjelmaa, periaattessa yhdentekevää oliko koulussa vai ei. Vika koulupäivä oli kevätjuhla, ei viiden tunnin työpäivä. Kuteina hame/mekko, tukka kivasti, korkkarit tms. Tänään seksikkäät kokkivaatteet, kengät ja tukka vaan ponnarilla :P Oon aika pettyny ettei ees pientä juhlaa ollu.

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin: sain 50e stipendin. Vasta keskiviikkona manasin sitä että haluun joskus rahastipendin enkä vaan "romua" (tarkotan tällä talouskoulusta saatuja rumia hopealusikoita). Pyyntö sitte toteutu tänään ;D Koitan pitää samaa yllä niin ei koskaan tiedä jos heruis ens vuonnakin. Missään nimessä en aio ajatella asiaa joka päivä "oonpas nyt reipas niin saan ehkä stipendin ihQ". Reippaus vaan tulee aika luonnollisesti ilman pahempia tai tuskasia ponnisteluja.

Perjantaina koitti se kauan odotettu päivä, Hunksit Lahden Alex Parkissa. Liput oli tarpeeks hinnakkaita verrattuna vaikka Onnelaan, muttei kirpassu maksaa koska ties mitä hyvää on tulossa. Ja hyvä se keikka olikin, kiiitosh Hunksit! Eturivistä oli täydellinen näkyvyys, harmi ettei kumpikaan saanu ruusua tai julistetta, no ehkä joskus.

Showtanssista musiikkiin, bongasin siellä myös erään puolalaissyntyisen Idolsstaran. Satuttiin samaan aikaan vessajonoon, vaihdettiin pari sanaa ja yhtäkkiä leidi ojensi kätensä ja esitteli itsensä Agnesiksi. Vielä myöhemmin kun istuin yksin pöydässä erään mentyä vessaan (;D) niin Agnes hymyili ja viittoi mua tulemaan lähemmäs ettei tarvis istua yksin. Olin aika yllättyny miten ystävällinen se oli, mähän oon vaan joku ventovieras ihminen. Oispa suomalaisetki noin mukavia toisille naisille!

Kävin perjantaina luovuttamassa verta. Ensin pelotti niin hemmetisti ja meinasin suurin piirtein pyörtyä ennen kun oli otettu sormenpäästä edes hemoglobiinia :D Eikä tietenkään ollu eduks että olin syöny vaan aamupalan, eli olin nälissäni ja aikamoinen janokin oli. Onneks siellä piti juoda mehua ennen luovutusta. Luovutuksen aikana oli koko ajan hyvä olo, ei tuntunu edes miltään. Heti sen jälkeen sain käteen mehulasin, jonka siemailin 5 minsassa ja makoilin samalla, koska käskettiin. Ylös noustessa ei huipannu yhtään, se oli se vaihe jota pelkäsin eniten. Sit sai ottaa pullaa ja kahvia, viimestään niiden jälkeen olo oli parempi ku ennen luovutusta.

Mitä tästä opittiin? Pelko oli _täysin_ turha. :D Vaikka veren ajatteleminen saa jalat veteläksi ja tulee kuvotus, ei se silti estä luovutusta. Jos pelkää piikkejä niin voi olla vaikeampaa.

Meni molemmat aika mallikkaasti. Keittiöpuolen näytön eri osa-alueista pääasiassa nelosta ja vitosta, lopullinen numero 4. Asiakas palvelun näytön osa-alueista 5, 5, 5, 5, 5 ja 5... Tein kaiken mitä pitikin ja vielä hyvin niin ei kuulemma ollu muuta vaihtoehtoa ku antaa femma(t)! Ja lopullinen as.palvelun näyttö tieysti femma. Itse työssäoppimisesta sain kanssa hyviä numeroita, muistan että ainakin yhdestä osiosta 4 ja muista kolmesta(?) 5. Oli ne kaikki kovin tyytyväisiä muhun, siis keittiömestari, ravintolapäällikkö ja teacher Ikonen.

Mulla on neljä ammatillisen osaamisen näyttöä tänä keväänä! Kaks ens viikolla Laureassa eli liittyen työssäoppimiseen (henkilöstöravintolatoiminnot) ja sitten amiksessa samaten ruoanlaiton ja asiakaspalvelun. Hyvin ne varmasti menee. Oon vaan saanu kuulla että "ota heli ihan rennosti!" Siis joo joo koko ajan... :P Kai silti saa kysyä kun en oo pahemmin linjastosafkaa vääntäny 500:lle ja nyt pitäis. Ei menny ihan niin kun kuvittelin, jotenkin en vaan päässy (tai edes tajunnu pyytää ja pitää puoliani) pahemmin tekemään linjastoon ruokia vaan koko ajan a la carteen. Miks en sitte mee a la carteen tekemään pienempää määrää safkaa? Ei oo yhtään varmaa että siellä käy kovin monta asiakasta, joten näyttö voi olla hataralla pohjalla jos on vaikka 2 asiakasta.

No joo, hyvin ne kaikki menee. *Lopeta panikoiminen ja liika miettiminen!* ;D

Vääksyn postilootassa mua odotti verokirje. Viime vuonna tuli mätkyjä, nyt... palautuksia 130e!! Oon aikas tyytyväinen. Palkkatyötä en tehny varmaan viikkoakaan, mutta töitä työmarkkinatuella senkin eestä. Veronalle suosii onneks pienituloisia, jeah. Enää sellaiset 229 päivää kun pääsee käyttämään noita rahoja.

Ai että vituttaako?


Matskupupu sanoo:
tossa just kattelin kalenteria ni mä oon aika monta viikkoa taas kiini intis :D jos tän viikonlopun oisin ollu kiinni ni oisin 5 viikkoa putkee intis :D

Cheval sanoo:
ou nouuu...:D

C:
ja voi perse samalla..

M:
että ihan naurattaa :)

C:
siis oliks toi vitsi? 4 vkloppua putkee kiinni? :D

M:
joojoo :D

C:
joojoo häh? vastaa pliis selkeesti :D

M:
siis on 4 viikonloppua kiinni


*Viiltää ranteet auki Visa Electronilla* Tää on niin väärin... SA sucks.

Siis mä juhlin mutta muut dokaa. Anniskelupassitesti meni LÄPI alustavasti pisteillä 60/70, 85% oikein. Sain siis heti testin jälkeen tietää koska olin vika ja ope ystävällisesti ehdotti että tarkistais mun testin siinä samalla (koska seuraavan kerran oon koulussa vasta kuukauden päästä). Mustaa, sinistä tai jotain muuta väriä valkosella saan tässä vähän myöhemmin kun todistus on kirjotettu ja lähetettu mulle maja(va)tuvankujalle.

Huomatkaa että aprillipäivä oli eilen, joten tää ei ollut mikään myöhäinen aprillipila. :P

Ja mikä ihana ilma ulkona!

Mikä oon valittamaan väsymyksestä samaan aikaan kun jotkut ei saa edes nukkua neljään päivään muuta kuin muutaman tunnin päikkärit? Joo olen siis hiljaa ja tyydyn niihin unenrippeisiin jotka mulle suodaan, tai siis jotka itselleni suon. 5-6 tuntia on kovin vähän mutta enemmän kuin ei mitään.

En saanut kesätöitä, sori emme valinneet sinua tällä kertaa. Näin ilmoitti Presso parisen viikkoa sitten. Ei se mit, keksin jotain muuta. Kunhan kerkiän.

En nykyään tarvi tippaakaan viinaa tullakseni sekavaksi. Vai voiko muuta väittää jos herään keskellä yötä, nousen refleksinomaisesti ylös edes sytytämättä valoja ja harhailen jotain ahdistuneena. "mis mä oon, oonko jostain myöhässä, apua haluun täältä pois" jne... En muista oikein mitään selkeesti tai tehnyt mitään tietoisesti, korvat teki havainnon että peilipöydän kansi pamahti ja sormeen tuli kipua. Miks hemmetissä paukuttelen peilipöytää keskellä yötä? Todisteeksi jäi verenpurkauma keskisormeen sitä varten että voisin aamulla huomata sekoilun olleen totta. Muuten en olis kai muistanut. Pistän sekoilun hautajaisten piikkiin (oli edell. päivänä), kai tää on mun tapa käsitellä kuolemaa. Tosin olis vähän kivempi herättää vaikka kuolleita unissa, ehkä asteen vähemmän omituista.

8.3. 1948: Täti syntyy.
8.3. 2008: Tädin hautajaiset (kuoli helmikuussa).
8.3. 2008: Isoäiti (ed. mainitun äiti) kuolee.
8.3. 2008: Scandinavian Hunksien Naistenpäivän upea show.

Että helevetin hyvää naistenpäivää vaan...