IRC-Galleria

...palaneen käryä.
Eilen viimeksi äiskä poltti kukkakaalin kunnolla pohjaan, täyteläiset aromit lehahti siitäkin ilmaan. Laittanut ruokaa varmaan nelkyt vuotta, koska se oikein oppii..?

Tosin koko elämän ajan oppii jotain, jatkuvasti. Ehkä äitillä menee koko elämä siihen että se oppii tekemään ruokaa polttamatta sitä pohjaan. Perunoiden polttaminen pohjaan on taitolaji - ja sen meidän äippä osaa! Jätä levy tarpeeksi kuumalle ja poistu hellan äärestä riittävän pitkäksi aikaa.

Tsädää!

Sillä välin kaikki vesi on haihtunut ja jäljelle on jäänyt kattilaan kittaantuneita perunoita. En voi olla ihailematta mutsin keittotaitoja. Jos hyvin käy niin mustakin tule joskus superkokki jos olen perinyt äidin kokkigeenejä! <3

Tänään haistoin lisää palaneen käryä päivällä (tarkoitan siis maanantaita). Isukki oli tällä kertaa vuorossa. Leivinuuni oli kuulemma liian kuuma siinä vaiheessa kaalilaatikon paistamiseen. Meille lapsille sanottiin aina ettei saa olla liian hätäinen mutta aijai, mitä iskä itse menikään tekemään.. Selitteli että oli liian hätäinen.

Ehkä aikuisten kannattaisi ottaa itseensä kaikki opetukset kärsivällisyydestä mitä ne aina lapsilleen opettaa..

Miksi?
Eilen ja tänään on tuntunut että koko ajan olisi pakko saada syötävää. Äiskä sanoi että saattaa johtua pakkasesta, silläkin kuulemma tulee pakkasella enemmän nälkä. Noh, ehkä se johtuu sitten siitä. Eikä asiaa paranna se että huomenna lämpötila laskee lisää...

Maha on pohjaton.

Tällä kertaa. Jaa että mitä? Siivota koiran oksennusta, ulostetta ja virtsaa.
Just love it! <3

Kun tulin kotiin, iskä kysyi onko Piku oksentanut. Sanoin että ei kai, keskiviikkona se kakkasi sisälle. Isukki tarkoitti kuitenkin tätä päivää. Ihmettelin että taasko... Ylös katsomaan. -->

Pikun tuolin edessä oli oksennusta, olohuoneen lattialla pissaläikkä ja parissa kohtaa isot tortut, muualla pienempiä ruikkauksia. Eihän siinä auttanut muu kuin aloittaa viikonloppu jätöksien siivoamisella. Miljoona talouspaperia, oksennuksen pidättelyä ja lattian hinkkausta. Mutta nyt sekin on tehty, phuh. Saisi mamma olla iloinen että siivosin sen puolesta. Veikkaan että olisi vähintääkin repinyt hiukset päästään ja muuttunut tulipunaiseksi jos olisi toistamiseen viikon sisällä tullut kotiin ja löytänyt läikät ja kasat.

Kyllä on ollut mukava perjantai kolmastoista päivä. Paskaa tulee niskaan, onneksi ei sentään kirjaimellisesti.

Kun tulin kotiin, mutsi valittaa:
"Sun pitäis päättää mitä teet ton koiran kanssa, mä en enää jaksa sitä. Eiks se sua varten hankittu?"
"Mitäs se nyt on tehny?"
"Piku oli kakannu kahdelle matolle, oisko susta kiva että kun tuut kotiin niin heti ekaks joudut siivoomaan kakkoja? Sitä kakkaa oli paljon, ihan kuin se ei ois moneen päivään kakannu ja nyt tuli kaikki ulos."

Jaiks.
En tosiaan ole huomannut onko se kyykkinyt lenkillä. Puolustin kovaan ääneen itseäni mainitsemalla että olen käynyt sen kanssa lenkillä lomalla useana päivänä, toissapäivänä ja eilen että mulle ei voi valittaa jos se paskoo sisälle. Voi raukkaa, taitaa vanhuus jo vaivata...

Ja raukkaparka sai varsinaiset haukut tultuaan sisään.
Hemppis sanoi "Moi paska mitä kuuluu paska?" ja äiti puolestaan "Senkin paskiainen". Mä vaan hekotin.

Sairasta porukkaa?

No comments.

...Joudun heräämään koiran vikinään? (viimeksi perjantai-aamuna puoli kuusi) Antais mun nukkua hemmetin kiimanen elukka!

Heräsin siis yhdeksän maissa inhottavaan vikinään ja ihmettelin miksei kukaan vie sitä ulos. Kesti vähän aikaa ennen kuin sain unta mutta sain kuitenkin. Nukahdin kirveen kuvat silmissä.
Unta riitti puoli yhteen asti univelan takia, nousin äkkiä ylös jotta ehtii tehdä muutakin. Mamma kertoi että ulkona oli taas ollut toinen koira eikä Pikua päästetty sen takia heti ulos. Sillä taitaa muutenkin olla juoksuaika.

Ehdin väsäilemään vielä enkun yo-vihkoa iltapäivällä ja sain illalla valmiiksi, loman tehtävistä ei puutu kuin ruotsin aine ja muutamia tehtäviä kirjasta. Huomenna ehtii hyvin.

Onneksi vasta kahteentoista kouluun, ei tarvitse kiirehtiä nukkumaan. Ja jos olisin juoppo niin hakisin toisen valkovenäläisen (jep, join jo yhden itse väsätyn näin loman loppumisen kunniaksi) mutta enpä taida. Viinaa en sentään laittanut ettei nouse liian ylös.

TRE:n reissu oli onnistunut, oli überhauskaa käydä parissa baarissa kittaamassa 2€ hintaisia shotteja ja tanssimassa. Hiki vaan virtasi kun tanssittiin Bambinen (ja parin muun) kanssa hulluna! Puoli kolmen jälkeen olisin halunnut vielä shotin mutta ei ne myynyt maksavalle asiakkaalle. Höh. Kolmen aikoihin meidät häädettiin pois koska baari halusi sulkea ovensa, oli sitten pakko lähteä pyörimään muualle koska seuraava dösä meni vasta 3.50.

Bambi saattoi mua vähän matkaa pysäkille kun olin tekemässä lähtöä kuuden jälkeen, ei siis aamulla vaan illalla samana päivänä (no kai nyt kaikki ois tajunnu vaikka en ois sanonukaa!?1). Sain hyvät (?) ohjeet miten jatkan matkaa ja sanoin soittavani jos en osaa. Vähän ajan päästä soitin ihmeissäni että mihin tästä pitäisi mennä, ei ilmeisesti tarkoitettu samaa suojatietä joten olin ihan hakoteillä. Dösä Lahteen ehti karata ja jouduin kävelemään takaisin pitkän matkan Bambinen serkun luo, missä yövyttiin. Bambi piirsi mulle havainnollistavan kartan ja tajusin missä tein virheen. Seuraava dösä menisi pian joten lähdin taas kävelemään; uusi yritys.

Jalkoja pakotti jo ja hieman epäilin osaanko kuitenkaan suunnistaa mutta löytyihän se pysäkki vihdoin! Kuski sanaili tapansa mukaan hauskasti:
"Opiskelija Lahteen"
"Ai niin kauas? Mä luulin että sä sanoisit että tulit väärään autoon. Tältä pysäkiltä tulee harvoin ketään mutta tää oli yllätys, positiivinen yllätys."

Hohhohoo. Noita kuskeja pitäisi monistaa jokaiseen dösään, sen verran persoonallinen ja viihdyttävä ihminen! Toi ei edes ollut hauskimmasta päästä mitä se on sanonut.

Lahteen päästyäni jalat olivat niin kipeät että jouduin töpöttelemään hitaasti aseman toiselle puolelle ja odottamaan - 40 minuuttia. Oli ihanaa päästä lämpimään ja lopulta kotiin, jalat ihan sohjona.

Tämä blondi haluaa nyt äkkiä nukkumaan lämpimän peiton alle raskaan kävelypäivän jälkeen -_-

Etlarissa oli tuollainen Bjarne Kalliksen vaalimainos ja ajattelin heti että
ääneni on kallis
muttei Kallis.
Kjäh, en äänestä sua, Bjarne.

Kävin tänään (no okei eilen, to) käyttämässä äänioikeuttani ja äänestin ennakkoon presidentinvaaleissa.
Ei siis tarvitse valittaa että nuoret ei äänestä!

Illalla Bambinen kanssa TRE:lle baariin, paarty party! Harmi vain että äippä kertoi tänään (eilen) vasta että mennään huomenna katsomaan mummoa.
"Muistithan sä että mennään katsomaan mummoa huomenna, älä siten tee muita suunnitelmia"
"Joo en muistanu koska mulle ei oo kerrottu!!"

Iskä illalla:
"Olihan siitä puhetta jo ennen joulua"

Jotain vikaa perheensisäisessä kommunikaatiossa..?

Nyt pitäisi mennä siis nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin. Toivottavasti insomnia ei vaivaa tänä yönä -_- Ei ole kiva valvoa ja pyöriä sängyssä ainakaan enää sitten kun koulut alkavat ja joutuu heräämään aikaisin.

Nyt unta jahtaamaan -->

Piku-koira on nyt kovassa huudossa:

- Mä meen sit kohta Pikun kaa lenkille että älä vie sitä ennenku meen!
- No mä meen sit sen jälkee ku sä oot tullu
- Meistä on tullu liikuntaintoilijoita ku käytetää koiraa koko ajan ulkona
- Mä haluun vaa elämän!

Lähdenkin Pikun kanssa äkkiä lenkille ennen kuin Hemppis ehtii.

Ehkä mäkin nyt saan elämän...?

Löytyihän sitä filmiä Felica-vanhukseen, kävimme kysymässä keskustan navetassa sijaitsevasta liikkeestä. Filmipaketit olivat kylläkin vanhentuneet vuonna 2002 ja 2004 eikä uudempia rullia ilmeisesti ollut, joten myyjä sanoi ettei veloita rullasta mitään. Kiitos paljon, arvostan tällaista anteliaisuutta.

Mitä voimme päätellä tästä?
Ei elämä oo!!1 Kallista siis, ainakaan ihan joka kerta. Iskäkin heitti että tuosta ei kehdannut enää tinkiä. Eipä juu olisi kehdannut...

Nyt pääse RÄPSimään kuvia ja POKSauttelemaan raketteja illalla.

Hywää uutta wuotta!