IRC-Galleria

Yo-tutkinto nimittäin.
Huonolla tuurillani en päässyt vielä ensimmäiseen kuunteluvuoroon 8.30 vaan jouduin odottamaan tunnin. Yritin epätoivoisesti ratkaista opon meille antamia sudokuja - en onnistunut. Mitähän huomenna tekisi, joudun odottamaan 2,5h ensimmäisen ruotsin kuuntelun alkamisesta.. Kahdeksaan kouluun ja 11.00 pääsee kuunteluun. Jes \m/. Mutta viimeinen kuuntelu niin eiköhän tuon ajan kerran odota.

Penkkariasukin on jo n. 98%:sesti valmis, pari pientä yksityiskohtaa vielä. Torstaina sitten juhlitaan, jea!

Kävin eilen Lahden alueen kirppareilla Bambin ja iskän kanssa, koluttiin 5 kirppistä läpi.
Ensiksi mentiin Hollolan ostosparatiisiin, siellä sattui melkein heti silmään taskumatin muotoinen lasinen"tyttömatti". Pakkohan se oli ostaa! Korkki vain pitäis löytää jostain.
Muilta kirppiksiltä ei sitten tarttunut mitään mukaan, kierreltiin muutenkin aika nopeaan tahtiin. Eikä mulla edes ollut rahaa mukana *köh*. Vaikka halpaa on niin eihän sieltäkään ilmaiseksi saa..

Pikakierroksien jälkeen oli kiire kotiin laittamaan ruokaa jotta pikkuinen (no aika iso se jo on!) Hemppis saisi ruokaa.. Ja ennen kuin leivinuuni jäähtyisi. Hemppis meinasi ottaa keittoa kunnes sanoin että et kai, kohta tulee Pihviä! Jätti siis keiton syömättä pihvin kuvat silmissä (Hyvä sanonta, Sanna!).

Ei kai ole yllätys porukoiden kärtsäystapausten jälkeen että nekin pihvit paloivat.. Mulle ei tullut mieleenkään vahtia niitä sielä uunissa. Olinko mä siis syypää piffien palamiseen vai faija..? No ei se joka tapauksessa ollut riemuissaan kotiin tultuaan kun sanoin että en ole katsonut uunia melkein kahteen tuntiin.

Söimme porukalla palaneita pihvejä.


Voisin todeta vielä että oli multa tosi fiksua lähteä hillumaan Lahteen vaikka olisi pitänyt laskea ahkerasti matikkaa tän päivän preleihin.. Sain sentään tehtyä muutaman tehtävän illalla. Prelitkin meni kohtalaisesti, kai. Siinä meni viimeinen koe! Huomenna pitää käydä hakemassa enkun tenttipaketteja, kokeitakin kai saadaan. Odotan mielenkiinnolla.

Ei enää montaa aamua! En ole selvilä laskuistakaan, en nimittäin ole tsekannut abikalenteria pitkään aikaan. Jospa huomenna muistaisi.

Lähdin illalla Hauvelin kanssa virkistävälle lenkille, jotta koko ilta ei mene aivan koneella istumiseksi. Melko pian vastaan tuli Puna- ja sinipukuinen lenkkeilijäpari. Jatkoin lenkkeilyä, kiemurtelin kaikkien mahdollisten teiden kautta.

Pian näin taas pariskunnan, olivat ilmeisesti menossa kauppaan.

Jatkoin matkaani reippaasti eteenpäin enkä aavistanutkaan näkeväni samaisia lenkkeilijöitä vielä kolmatta kertaa. En muista tulivatko sivulta, edestä vai takaa.. Kiersin kuitenkin vielä yhden silmukan kujien kautta.

Kuinka ollakaan, eteeni tupsahtaa jälleen puna- ja sinipukuinen lenkkeilijäpari. Mies sanoo tällä kertaa "Terve taas!". Tervehdin takaisin huvittuneena.

Olen takuulla saanut riittävän annoksen puna- ja sinipukuisista lenkkeilijöistä loppuviikon ajaksi..

Seuraavaksi voisi olla kauppakassimummojen vuoro!
Tosin ne kävelevät niin hitaasti että olen ehtinyt kävellä reippailuvauhdillani neljä-viisi kujanpätkää kun mummot vasta köpöttelevät ensimmäisellään. Eiväthän ne siinä tapauksessa voisi tulla ikinä vastaan..
Höh.

...palaneen käryä.
Eilen viimeksi äiskä poltti kukkakaalin kunnolla pohjaan, täyteläiset aromit lehahti siitäkin ilmaan. Laittanut ruokaa varmaan nelkyt vuotta, koska se oikein oppii..?

Tosin koko elämän ajan oppii jotain, jatkuvasti. Ehkä äitillä menee koko elämä siihen että se oppii tekemään ruokaa polttamatta sitä pohjaan. Perunoiden polttaminen pohjaan on taitolaji - ja sen meidän äippä osaa! Jätä levy tarpeeksi kuumalle ja poistu hellan äärestä riittävän pitkäksi aikaa.

Tsädää!

Sillä välin kaikki vesi on haihtunut ja jäljelle on jäänyt kattilaan kittaantuneita perunoita. En voi olla ihailematta mutsin keittotaitoja. Jos hyvin käy niin mustakin tule joskus superkokki jos olen perinyt äidin kokkigeenejä! <3

Tänään haistoin lisää palaneen käryä päivällä (tarkoitan siis maanantaita). Isukki oli tällä kertaa vuorossa. Leivinuuni oli kuulemma liian kuuma siinä vaiheessa kaalilaatikon paistamiseen. Meille lapsille sanottiin aina ettei saa olla liian hätäinen mutta aijai, mitä iskä itse menikään tekemään.. Selitteli että oli liian hätäinen.

Ehkä aikuisten kannattaisi ottaa itseensä kaikki opetukset kärsivällisyydestä mitä ne aina lapsilleen opettaa..

Miksi?
Eilen ja tänään on tuntunut että koko ajan olisi pakko saada syötävää. Äiskä sanoi että saattaa johtua pakkasesta, silläkin kuulemma tulee pakkasella enemmän nälkä. Noh, ehkä se johtuu sitten siitä. Eikä asiaa paranna se että huomenna lämpötila laskee lisää...

Maha on pohjaton.

Tällä kertaa. Jaa että mitä? Siivota koiran oksennusta, ulostetta ja virtsaa.
Just love it! <3

Kun tulin kotiin, iskä kysyi onko Piku oksentanut. Sanoin että ei kai, keskiviikkona se kakkasi sisälle. Isukki tarkoitti kuitenkin tätä päivää. Ihmettelin että taasko... Ylös katsomaan. -->

Pikun tuolin edessä oli oksennusta, olohuoneen lattialla pissaläikkä ja parissa kohtaa isot tortut, muualla pienempiä ruikkauksia. Eihän siinä auttanut muu kuin aloittaa viikonloppu jätöksien siivoamisella. Miljoona talouspaperia, oksennuksen pidättelyä ja lattian hinkkausta. Mutta nyt sekin on tehty, phuh. Saisi mamma olla iloinen että siivosin sen puolesta. Veikkaan että olisi vähintääkin repinyt hiukset päästään ja muuttunut tulipunaiseksi jos olisi toistamiseen viikon sisällä tullut kotiin ja löytänyt läikät ja kasat.

Kyllä on ollut mukava perjantai kolmastoista päivä. Paskaa tulee niskaan, onneksi ei sentään kirjaimellisesti.

Kun tulin kotiin, mutsi valittaa:
"Sun pitäis päättää mitä teet ton koiran kanssa, mä en enää jaksa sitä. Eiks se sua varten hankittu?"
"Mitäs se nyt on tehny?"
"Piku oli kakannu kahdelle matolle, oisko susta kiva että kun tuut kotiin niin heti ekaks joudut siivoomaan kakkoja? Sitä kakkaa oli paljon, ihan kuin se ei ois moneen päivään kakannu ja nyt tuli kaikki ulos."

Jaiks.
En tosiaan ole huomannut onko se kyykkinyt lenkillä. Puolustin kovaan ääneen itseäni mainitsemalla että olen käynyt sen kanssa lenkillä lomalla useana päivänä, toissapäivänä ja eilen että mulle ei voi valittaa jos se paskoo sisälle. Voi raukkaa, taitaa vanhuus jo vaivata...

Ja raukkaparka sai varsinaiset haukut tultuaan sisään.
Hemppis sanoi "Moi paska mitä kuuluu paska?" ja äiti puolestaan "Senkin paskiainen". Mä vaan hekotin.

Sairasta porukkaa?

No comments.

...Joudun heräämään koiran vikinään? (viimeksi perjantai-aamuna puoli kuusi) Antais mun nukkua hemmetin kiimanen elukka!

Heräsin siis yhdeksän maissa inhottavaan vikinään ja ihmettelin miksei kukaan vie sitä ulos. Kesti vähän aikaa ennen kuin sain unta mutta sain kuitenkin. Nukahdin kirveen kuvat silmissä.
Unta riitti puoli yhteen asti univelan takia, nousin äkkiä ylös jotta ehtii tehdä muutakin. Mamma kertoi että ulkona oli taas ollut toinen koira eikä Pikua päästetty sen takia heti ulos. Sillä taitaa muutenkin olla juoksuaika.

Ehdin väsäilemään vielä enkun yo-vihkoa iltapäivällä ja sain illalla valmiiksi, loman tehtävistä ei puutu kuin ruotsin aine ja muutamia tehtäviä kirjasta. Huomenna ehtii hyvin.

Onneksi vasta kahteentoista kouluun, ei tarvitse kiirehtiä nukkumaan. Ja jos olisin juoppo niin hakisin toisen valkovenäläisen (jep, join jo yhden itse väsätyn näin loman loppumisen kunniaksi) mutta enpä taida. Viinaa en sentään laittanut ettei nouse liian ylös.

TRE:n reissu oli onnistunut, oli überhauskaa käydä parissa baarissa kittaamassa 2€ hintaisia shotteja ja tanssimassa. Hiki vaan virtasi kun tanssittiin Bambinen (ja parin muun) kanssa hulluna! Puoli kolmen jälkeen olisin halunnut vielä shotin mutta ei ne myynyt maksavalle asiakkaalle. Höh. Kolmen aikoihin meidät häädettiin pois koska baari halusi sulkea ovensa, oli sitten pakko lähteä pyörimään muualle koska seuraava dösä meni vasta 3.50.

Bambi saattoi mua vähän matkaa pysäkille kun olin tekemässä lähtöä kuuden jälkeen, ei siis aamulla vaan illalla samana päivänä (no kai nyt kaikki ois tajunnu vaikka en ois sanonukaa!?1). Sain hyvät (?) ohjeet miten jatkan matkaa ja sanoin soittavani jos en osaa. Vähän ajan päästä soitin ihmeissäni että mihin tästä pitäisi mennä, ei ilmeisesti tarkoitettu samaa suojatietä joten olin ihan hakoteillä. Dösä Lahteen ehti karata ja jouduin kävelemään takaisin pitkän matkan Bambinen serkun luo, missä yövyttiin. Bambi piirsi mulle havainnollistavan kartan ja tajusin missä tein virheen. Seuraava dösä menisi pian joten lähdin taas kävelemään; uusi yritys.

Jalkoja pakotti jo ja hieman epäilin osaanko kuitenkaan suunnistaa mutta löytyihän se pysäkki vihdoin! Kuski sanaili tapansa mukaan hauskasti:
"Opiskelija Lahteen"
"Ai niin kauas? Mä luulin että sä sanoisit että tulit väärään autoon. Tältä pysäkiltä tulee harvoin ketään mutta tää oli yllätys, positiivinen yllätys."

Hohhohoo. Noita kuskeja pitäisi monistaa jokaiseen dösään, sen verran persoonallinen ja viihdyttävä ihminen! Toi ei edes ollut hauskimmasta päästä mitä se on sanonut.

Lahteen päästyäni jalat olivat niin kipeät että jouduin töpöttelemään hitaasti aseman toiselle puolelle ja odottamaan - 40 minuuttia. Oli ihanaa päästä lämpimään ja lopulta kotiin, jalat ihan sohjona.

Tämä blondi haluaa nyt äkkiä nukkumaan lämpimän peiton alle raskaan kävelypäivän jälkeen -_-