2ooo
Ja siinä pienessä rivitaloyksiössä näen kuinka täriset,
yrittäen saada jääkaappia päälle.
Tuttu ääni vitsailee, minä tahdon halata ja kadottaa sen tyhjyyden johon silmieni edessä olet katoamassa.
Mutta lopulta säryt, säryt edessäni, henkilön jonka edessä ei koskaan saisi särkyä mutta tästä hetkestä eteenpäin sinä jatkat särkymistä ja vedät minut mukanasi.
Sinä painat pääsi jääkaappia vasten ja itket, aikuinen ihminen sinilasit väristen vaikka näen vain selän.
Ja koska sinä olet se joka näyttää tieni, sinä näytit että pakeneminen on ratkaisu joka vaatii rohkeutta, ja minä olen liian pieni ymmärtämään että se onkin heikkous, ja niimpä minä nousen jätän keittiön tuntemattoman eteisen.
Ja tärisen autossa ja tunnen kuinka mustuus kuiskii nautiskellen, se on saanut otteensa ja tietää syylisyyden voiman. On kylmä, on talvi ja piha on vieras ja ihoni ei vielä kestä sitä raakuutta, ilman kuplaa, ilman illuusiota minä olen alaston.