Se oli kamala syksy täynnä häpeää
Sä olit yksin, toivoit et se häviää
Sydän kappaleina, roudassa pää ja maa
Ne aina sanoi että: "voi, sä oot hyvä,
hellä ja hyvä, lempee ja suloinen"
Aina kun ne sanoi: "Voi, sä oot hyvä,
hellä ja hyvä, lempee ja suloinen"
Sä muistit sen aamun, niin hauras ja viilee
Ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä
Ja käärö hiljainen, hiljainen
Tuuli käy, mut haavat ei havise
Sä olet huono, arvoton kapine
Joku huokaa: "onneksi ei meidän tyttö oo"
(c) Maija Vilkkumaa