IRC-Galleria

Oli kerran lapsi, jolla ei ollut isää eikä äitiä, kaikki olivat kuolleet. Eikä ketään ollut enää maailmassa. Kaikki oli kuollut. Ja lapsi meni etsimään päivää ja yötä. Ja kun maan päällä ei ollut enää ketäään, lapsi tahtoi mennä taivaaseen, ja kuu katsoi häneen niin ystävällisesti; ja kun hän tuli kuuhun, se oli pala lahoa puuta. Ja hän lähti aurinkoon, ja kun hän tuli sinne, se oli kuihtunut auringonkukka. Ja kun hän tuli tähtiin, ne olivat kultaisia hyönteisiä, jotka oli lävistetty, niin kuin rosvolintu lävistää hyönteiset okaisiin. Ja kun hän tahtoi takaisin maan päälle, maa oli kumoon käännetty kuppi. Ja hän oli vaivan yksin. Ja silloin hän istui ja itki, hän istuu yhä ja on aivan yksin.

Georg Büchner (suom. Eeva-Liisa Manner)