Ah, se ääni joka kuuluu kun aallot lyö ohueeseen jäälauttaan. Hetkeen ei mikään ahdistanut.
Otin sitten itseäni hetkellisesti niskasta kiinni ja lähdin satamasta koulun kautta rantatielle. Tällä kertaa metsä houkutteli. Ja loppulenkki menikin samoillessa ja tutkiskellessa jotain harakansulkia kuusien alla. Jossain vaiheessa loikkasin sitten tielle (pienen eksyilyn jälkeen, tietty), onneksi kukaan ei nähnyt, olisi voinut vaikka säikähtää.
Urheilu ei vaan sovi mulle. Harmillista. Samoillessa ei kalorit kulu D:
Nyt Modest Mousea, maalausta ja VAKAVA-aineistoa.