Kauppaan tulee joku työntekijöiden yhteinen tuttu jolla on puolitoistakuukautinen lapsi vaunuissa näytettävänä. Koska meneillä on remontti, kaupassa on ainakin viisi työntekijää ja kaikki kiertävät onnittelemaan tuoretta äitiä ja ihailemaan nappisilmää. Itse istun jumiutuneena kassan takana, en tunne ketään, en kehtaa tunkea.
Joku mummo tulee vaunujen luo ja lepertelee että saisiko viedä vauvan kotiinsa, äiti tokaisee että Vie ihmeessä! Äiti puhuu lapsesta "tää" ja "se" sanoilla ja kommentoi muunmuassa miten "vittumaisia tuteja tällä on, sitä vituttaa nää tutit ihan kauheesti." Lopulta kuulen äidin iltasuunnitelmat, ämmä kertoo miten menee kaverinsa kanssa dokaan, juuri soitti että kaveri laittais kossupullot kylmään, nyt ryypätään niin saatanasti, ihanaavihdoinkinjumalauta, onhan sillä rankkaa hoitaa omaa vauvaansa melkein kaksi kuukautta.
Yksi työntekijöistä hekottelee muiden mukana hyväksyvästi äidin puheille ja vilkaisee minua välillä. Ei minua naurata yhtään. En voi ymmärtää paskan vertaa tätä äitiä.