(Aahh nyt tää radio soittaa fonia! = Inspiraatio)
Peter White - City of Lights
Aattele nyt sitä ku te, tai siis, me tanssittais jossain ihanan italialaisen ravintolan terassilla. Terassilla ei ole enää ketään muuta ku me. Tuolit on jo nostettu pöydille ja valot himmennetty ravintolasta. Ravintolan ulkoseinä on rosoisen korallin värinen. Tuolit lepäävät puna-valko ruudullisten pöytäliinojen päällä. Sisään ei enää pääse mutta ei sillä ole väliä. Pöydät meidän ympärillä on valaistu pienillä kynttilöillä jotka loistavat pehmeästi pimeässä. Yö-tuuli kuljettaa täyteläisen tunteella soivan saxofonin tarinaa läpi tyhjäien katujen. Hivellen joka kadun nurkkaa, liukuen yli kivetetyn tien ja aitojen, etsien sieluja jotka kietoa pakahduttavaan syleilyyn. Tuuli suutelee salaa kasvojasi viilettäessään ohi. Kuiskaus sileän kiiltävästä instrumentista tarttuu hiuksiisi. Kauempaa musiikki haihtuu hiljaisuuteen, mutta sinussa se soi. Painan pääni omaasi vasten. Kuulen kirkkaasti jokaisen soinnun joka sisälläsi kaikuu. Kuinka musiikki liukuu pitkin kehoa, välillä hipaisten pintaa ja välillä värisyttäen syvää sisintä. Painaudut lähemmäs kun otat minusta tukea. Liu'utat viininpunaisen korkokengän kärkeä pitkin nilkkaasi, kantapäähän ja riisut vasemman korkokenkäsi. Laskeudun polvelleni ja hellästi autan toisen kenkäsi jalastasi. Jalkopohjat kiveä vasten tunnet kuinka maa allasi sykkii. Tunne kivuten kihelmöiden ylös jalkojasi pitkin. Se hetki elää. Käsi kädessä jokainen sykäyäs on osa minua. Rytmin pulssi osa elämää. Musiikki osa ikuisuutta. Sinä, kauniimpi kuin sata sanaa Shakespearilta. Minä, sinun lämmin turvasi. Me, näpistäneet aika iäisyydestä, vanheten yhdessä täydellisessä hetkessä. Viettelyksen humaltamana, tanssimme. Tanssisimme vaikka jokainen kynttilä ympäriltämme olisi aikaa sitten yksi kerrallaan sammunut.
Sinun sisälläsi soi aina.