Äh. Mua väsyttää tosi paljon. Ärsyttää ku ei jaksa enää mitään. Haluisin vaan nukkuu. Nukkuu ja olla. Ei tarvis ajatella duunii tai muita. Vois vaan kelluu hellässä tyhjiössä ja antaa ajatusten leijua ilman päämäärää tai järjestystä. Ei tarvis huolehtii toisten ongelmista. Ei tarvis huolehtii omista ongelmista. Ei aina "tarvitsis".
Scifi-kirjailijat ja tiedemiehet etsivät madonreikää harppoakseen aika-avaruudessa, milloin, tulevaisuuteen tai menneeseen. Tämä kirjailija haluaisi vain huoneen jossa aika olisi jäissä, edes hetken. Paikan jossa putoava höyhen olisi pehmeästi kiinni ilmassa, alati pudoten, liikkumatta piiruakaan. Jos veden pintaan voisi piirtää, tehdä kuoppia, pyörteitä ja kietoa virtauksia sormenpäillä. Tehdä pystysuoria vesipylväitä ja katsoa kun ne seisovat, hiljaa, liikkumattomina veden päällä. Sanaa "aika" ei olisi. Paikka jossa ei ole aikaa, on aikaa rajattomasti. Hetki joka on jäissä, puhdas ja koskemattoman seesteinen. Sitä minä haluan, sitä minä tarvitsen.
Auringon matka horisontin taa olisi, kuin elävä taulu, liikkumaton, säkenöivä ja yksinkertaisesti saavuttamattoman kaunis. Värit roiskuisivat taivaanrannan kynnyksellä ja sulautuisivat salaa toisiinsa taivaan aallokossa. Voisin syöksyä puhtaaseen valkeaan ja olla kaikki...ja samalla ei mitään.
Minua väsyttää...todella paljon.