Mä kuulen eteisestä askeleet, sä viereen kaadut tilaa siihen teet.
Et sano sanaakaan, tuijotat mun niskaa vaan samalla kun mä leikin nukkuvaa.
Liian usein kaipaan niitä hetkiä, et saisin yksin nukahtaa ja herätä.
Ei tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää, kun ei sitä ymmärrä itsekkään.
Mä tiedän sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle, mutten että kosket.
Ja voi kun se riittäisi sullekkin, niin tää kaikki vois jatkuu paljon
helpommin.
Mulle tämä syvä hiljaisuus on parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan et joo edelleen ahdistaa kun me sitä jäätäis
sitten kelaamaan.
Mä tiedän sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle, mutten että kosket.
Ja voi kun se riittäisi sullekkin, niin tää kaikki vois jatkuu paljon
helpommin.
Mut hei ei tää oo helppoo mullekkaan. Mä en vaan pysty sanomaan mikä mieltä painaa.
Joo ja mä tiedän ettet jaksa kovinkaan kauaa, tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.