IRC-Galleria

Ajatusten aamiainen, tiistai 17.10.2006
=======================================

AAMUN AJATUS

Yritämme löytää toisiltamme ajatuksia,
emme virheitä.

- Yliluoman koulun ajatus

= = = = = = = = = =

AINAHAN NIIN
ON TEHTY

Kolmasluokkalainen tyttäreni tuo kerran
kuukaudessa reissuvihkonsa minulle nähtäväksi.
Kuittaan allekirjoituksellani sivun, jossa
kerrotaan menneen kuukauden töppäysten ja
unohdusten lukumäärä. Sydäntä kääntää kun lapsi
joskus kesken kuukauden kertoo, että "Äiti, jos
mulle täksi kuuksi on merkitty joku töppäys,
niin se johtuu siitä, että...". Opettaja pitää
luonnollisesti omaa kirjanpitoaan oppilaittensa
erheistä.

Tällä systeemillä lapset oppivat, että töppäysten
ja unohdusten välttäminen on asia numero yksi.
Mikä ihminen se sellainen on, joka ei koskaan
töppää tai unohda? Äitinä haluaisin tietysti
kuulla missä lapseni on onnistunut ja mikä menee
hyvin. Kaikkein eniten haluaisin kuitenkin, että
pikkuiseni kuulisi opettajalta joskus myönteisen
sanan, kiitoksen onnistumisesta.

Minä voin aikuisena paikata virheeni, mutta
tyttäreni ei voi. Hän ei tiedä mitä tekisi, että
saisi merkinnät pois vihosta. Hän kyllä haluaisi.
Kovasti haluaisikin.

Ehkä jonain päivänä … Kukaties? -S.K.

= = = = = = = = = =

TASAVERTAISET

Olimme konfirmaatiotilaisuudessa. Ripille
pääsevät nuoret olivat kerääntyneet alttarin
äärelle ehtoolliselle. Kun jokaiselle oli
ojennettu pieni pikari, uteli Noora (5v.)
kirkkaalla lapsen äänellään: ”Kaikki sai
palkinnon! Kuka voitti?” - Riitta

===============================
Harva juttu tässä maailmassa on vahvempi kuin
myönteinen tönäisy – vaikka hymy. Hiukan
myönteisyyttä ja toivoa ja "Kyllä sinä siitä
selviät!", kun on oikein hankalaa. -Richard De Vos

Tästähän on tulossa hyvä päivä, vai mitä?