Mä taas vaihteeks kelailen. Tässä istuessani pimeässä huoneessa yksinäni aloin miettiin että ajatteleekohan mua kukaan, ainakaan hyvällä..
Välillä on sellainen fiilis että on täysin unohdettu, sellainen turha tyyppi joka ei jää mieleen.
Itse mietiskelen ja muistelen niin paljon että ajatuksiin tulee moniakin tyyppejä, en niille ehkä sitä mainitse että "hei, ajattelin sua tänään".
Tää kelailu lähti liikkeelle ku ajattelin yhtä itsemurhaa tehnyttä tyyppii, kelailikohan se ettei sitä kukaan jäis kaipaan..ehkä. Se ei kai tajunnu että asia voi jäädä mietityttään puolituttujakin vuosiksi, saati sitten että sen teko on voinu muuttaa jonku läheisen elämän lopullisesti. Se on paha mennä sanomaan mitä seki kelaili.
Remun mustat silmät biisi soi päässä. Siitäkin tulee mieleen eräs edesmennyt tyyppi jolla oli melkein mustat silmät :) Sitäkin ihmistä muistelen. R.I.P.
Kauniita unia!
"Olen kai surullinen vuoksesi, en pääse enää sinun luoksesi..
Sinun hymystäsi voimaa sain, nyt vain olet kaukana jossain.
En kai silmiäsi koskaan mielestäni saa, en sanojasi koskaan voisi unohtaa.
Vielä yöllä vierelläni kuljit...mutta tiedän, että todellisuudelta sinä silmäsi suljit.
Hetken vain toisemme näimme, yksin kumpikin kulkemaan jäimme.
Vielä sinut uudelleen nään, silloin vierellesi kulkemaan ainiaksi jään."
Pikku fiilistelyy :D Toi ei edes kerro tällä kertaa mun fiiliksistä vaan kuhan aikani kuluks "runoilin"