IRC-Galleria

-Psyko"Hanu"

On kaunis aamu Shanghaissa. Silti vielä istun sisällä ja mietin.

Välillä tuntuu ettei ajatuksia saa puettua sanoiksi, sanat ovat sekaisin. Sisälläni oleva ilo ja suru taistelevat vallasta. Muistoistani reipaisin erään paikan jossa juuri nyt haluaisin olla. Haluaisin olla Tallinnassa eräällä kauniilla rannalla. Siellä auringonlasku näytti mahtavalta, illan pimetessä laivojen valot loistivat ja tähdet peittivät yötaivaan. Sillon oli hetki että kaikki on hyvin.

Harmi ettei täällä Shanghaissa näe auringonlaskua kun kaikki korkeat rakennukset peittävät näkymän. Ellen menisi johonkin korkeaan rakennukseen sitä katseleen.

En haluaisi palata kotiin, koska sitten joutuisin viimeistään toteamaan että pieni ihana koirani on poissa. Eikä Suomessa ole enää ketään, jonka vuoksi sinne kaipaisin, EHKÄ yksi, mutta sekin riippuu niin monesta asiasta.. Tietenkin kaikki kaverit ja perhe on jota kaipaan, mutta he selviävät ilman minua.

Näen unia Vilistä, niissä se on hengissä ja aina juoksen sen luo ja sanon "tiesin ettet ole poissa". Unet näyttävät sen mitä toivoo. Siksi nämä aamut ovatkin monesti raskaita kun toivoo ettei se olisi vain unta.
Tiedän että kun palaan Suomeen ja menen Vilin haudalle niin sydämeni murskautuu pieneksi palasiksi. On vain yksi joka voi siinä auttaa, mutta luulen ettei "se" tule minua auttamaan. En jaksa enää edes yrittää olla optimisti. Optimistina saa niin turpaansa. Olenkohan kenties vihdoinkin oppinut ajattelemaan järjellä, tunteiden sijaan.

Tämmöstä lässytystä tälläkertaa.

Ihmiset on lomalla, ja ne ovat iloisia. Markkinoilla sai helposti tingattua kun kaikki oli niin häpyinä. Palasimme Jennan kanssa shoppailemasta ja silloin alkoi paukkua. Ilotulitukset täyttivät taivaan ja sitä iloa kesti vaatimattomat 60min!!! Eikä ollu ihan vaatimattomat jytinät.

Kävimme myös alennusmyynneissä paikallisessa citymarketissa. Päätimme huomenna hemmotella itsemme pilalle ostamalla Malibua 11€, kermaliköriä 12e ja itse saattaisin myös tinuttaa vähän punkkua pitkästä aikaa. Punkkuahan täällä saa pullollisen 2eurolla, ja kalleimmat olivat varmaan sen 20euroa. Breezerit 90senttii. Aika riemukasta etten sanois..
Sitten menemme herkuttelemaan Korealaiseen ravintolaan, josta sai hyvää kultakalaa. Vaikken kalasta tykkää niin siitä tykkäsin!

Muutenkin täällä on halpaa. Paidan saa 3eurolla ja nahkakengät 4eurolla. Tosin tuo nahka ei ollut kovin hyvää mutta kyllä se pikkupäissään välttää. Todella hyvät nahkasaappaat saa 20eurolla, kunhan jaksaa tingata ihan siannäkösenä.

Ei tässä sen kummempaa. Kuhan väliaikatietoja latelen.

3viikkoa on mennyt nopeaa, vaikka välillä onkin ikävä veljen lapsia ja kamuja ja tietenki muitaki perheenjäseniä.

Ensimmäiset joululahjat on jo ostettu :D

Tänään muistelen Viliä. Muistelin sitä kun se oli ihan vauva ja se pestiin eka kerran, se murisi pienellä vauva äänellään ja mietin silloin että tuleekohan siitä vihainen, no ei tosiaankaan tullu vaan siitä tuli "Euroopan ystävällisin koira" kuten soitto-opettajani sanoi.

Muistan kuinka vilkas Viiperi oli vuoden ikäisenä, kiire joka paikkaan. Vili oli mahottoman viisas, tuntui siltä että se ymmärsi kaiken mitä sille sanoi, ja niin se varmaan tekikin. Vielä 6-vuotiaana se oppi uusia temppuja ja se rakasti niiden tekemistä.

Vilistä tuli vuosien aikana minulle todella läheinen. Se auttoi jaksamaan jos olin surullinen, se lämmitti minua jos olin kipeä. Se piristi jokaista päivääni kun vain sain viettää aikaa sen kanssa. Se oli niin hassu.
Vili ei turhia haukkunut, se oli hiljainen pikku piipertäjä, paitsi silloin kun soitin pianoa. Vili tuli aina viereen istumaan ja veti ballaadeja kanssani ulvoen. Taiteellinenkin siis. Vili ei koskaan tehnyt millekkään pahaa, se ei ajattanut kissoja vaan leikki niiden kanssa, siiletkin saivat olla aivan rauhassa.

Kaipaan niin paljon <3

Pienen rakkaani aika koitti, kohtalonkellot sävelensä soitti.
En ikinä ollut valmis tähän, viipyisit luonani vielä edes vähän..
Nappisilmät ja se hymyilevä suu, voi Vili pieni takaisin jo tuu.
13 vuotta meni liian pian, nyt putoavien lehtien alle isä tekee sinulle viimeisen sijan.
Valkoisessa arkussa pieni poika nukkuu, sydämeni tähän suruun hukkuu.

Olit niin tärkeä ettei sanat kertomaan riitä, kauniita muistoja on tuhansia niitä.
Miksi juuri nyt olen niin kaukana, täällä monien merien takana..
Kun tahtoisin nyt olla vierelläsi sun, olet rakkain ystäväni mun.
Rintaani vasten painaisin sinun pienen pään, nyt jään vain satuttavaan ikävään.

En koskaan sinua unohtaa voisi, kunpa joku voima sinut takaisin toisi.
Rakastan sinua VILI!

Pitäkää Vilistä hyvää huolta siellä jossain. Ottakaa se syliin ja silittäkää.

Vili - Often wild
† 17.4.1996 - 16.9.2009

Täällä sitä nyt ollaan Jennan kanssa. Ollaan aivan rättipoikki väsyneitä ja kohta vaivutaan lepoon.

Saimme omat huoneet yliopistolta. Ensimmäinen huoneeni oli JÄÄTÄVÄ! Siellä haisi aivan mädäntynyt, kuin vanha ruumis olisi lojunut huoneessa. Muutenkin oli kakkainen. Sain onneksi toisen huoneen ja tämä on hyvä, eikä ees haise.

Nettikin saatiin toimimaan, tosin facebook ei toimi >:(

Nyt kuitenkin päikkäreille jotta illalla jaksaa tutustua tähän "pikkukaupunkiin"

T. Samurai-Hane

Oulun jäähyväiset sanottu. Ikävä painaa jo nyt sydäntä ja keuhkoja.

Sain aivan ihanan jäähyväislahjan työpaikan pojilta, lerssi-mies! Se on niin komia, eikä siinä vielä kaikki.. sen rautaukon penikseen voi kiinnittää makkaran ja se paistaa sen puolestani ;)

Jää niin ikävä niitäkin poikasia ja kaikkia kamuja, mutta onneksi on mitä odottaa nimittäin helevetinmoiset kekkerit 19.12 Olé!!!



Nim. A-luokan lihansyöjä

Tänään oli viimeinen päivä töissä. Kolme kuukautta meni hujauksessa. Kesän aikana kerkesi tapahtua vaikka ja mitä, yleensä saatiin nauraa räkäposkella ku töpeksin jotain.
Voi jestas että jään kaipaamaan sitä kaikkea. Mieli haikeana kirjauduin töistä viimeisen kerran pois, mutta vielä mä sinne palaan!

<3:lla Työnarkkis hitsari

Nyt loppu lässytykset. Mä valmistaudun piuaamaan ja kovaa! Huomenna Toppilan raitilla jytisee >:)

T. PsykoHane