IRC-Galleria

Tänään muistelen Viliä. Muistelin sitä kun se oli ihan vauva ja se pestiin eka kerran, se murisi pienellä vauva äänellään ja mietin silloin että tuleekohan siitä vihainen, no ei tosiaankaan tullu vaan siitä tuli "Euroopan ystävällisin koira" kuten soitto-opettajani sanoi.

Muistan kuinka vilkas Viiperi oli vuoden ikäisenä, kiire joka paikkaan. Vili oli mahottoman viisas, tuntui siltä että se ymmärsi kaiken mitä sille sanoi, ja niin se varmaan tekikin. Vielä 6-vuotiaana se oppi uusia temppuja ja se rakasti niiden tekemistä.

Vilistä tuli vuosien aikana minulle todella läheinen. Se auttoi jaksamaan jos olin surullinen, se lämmitti minua jos olin kipeä. Se piristi jokaista päivääni kun vain sain viettää aikaa sen kanssa. Se oli niin hassu.
Vili ei turhia haukkunut, se oli hiljainen pikku piipertäjä, paitsi silloin kun soitin pianoa. Vili tuli aina viereen istumaan ja veti ballaadeja kanssani ulvoen. Taiteellinenkin siis. Vili ei koskaan tehnyt millekkään pahaa, se ei ajattanut kissoja vaan leikki niiden kanssa, siiletkin saivat olla aivan rauhassa.

Kaipaan niin paljon <3