Taas vähän ajatuksia runon muotoon:)
Jos elämästäni jäänyt olisi 5minuuttia pois, kenties huolista tietoa koskaan ollutkaan ois.
Mutta tämä Kohtalo meidät satumaisesti kuitenkin yhteen potki, hetkeksi elämän todella sotki.
Pois en kuitenkaan hetkeäkään heittäis, en silmiäni siltä kaikelta peittäis.
Hyviä hetkiä paljon niitä, joskus vaan ei voimat kaikkeen riitä.
Tarkoitus tälläkin lie, ei vaan yhteen vie kai meidän tie.
Kohtalon peli on joskus todella julmaa, tuo eteen monenmoista surua ja pulmaa.
Silti ylös noustaan kaikesta niistä, kukaan ei silti menneisyyttäni riistä!
Uudet muistot minut vielä joskus valtaansa saa, muistot vanhat jää silloin kultaisten taa.
Hetki kun muistelin jotain:)
Ja ystävät, voimia myös teillekkin! Vielä joskus meidänkin sadut päättyvät onnellisesti, niin kuin tossa mtv3 rakkauskomediassa ^_ ^ UUUUH!! Ne pussaski leffassa;)
Ajatuksia paljon päässäni riittää, mutta nyt Hannele vain niiaa ja kiittää!