Oon tässä kelaillu taas vähän maailman asioita. Hirveesti kelailtavaa. Landella asiat ois parasta ratkoa.
No mutta asiaan, kelailin sitä että ku mun kämppään ei mahdu pianoa, joten pitäskö se alkaa harjotteleen kitaran soittoa. Se oli ehkä kohtalon sanoma kun löysin mustan plektran yhestä laatikostani. (Sitä et saa takas, se on nyt mun!)
Enää ei siis puutu kuin kitara ja ehkä joku joka vois opettaa.
Toivottavasti rakas J.Pukki kuulee mun sanoman.
Mun joululahjalista on kuitenkin niin vaatimaton, että kyllä siihen yks kitara + opettaja sopis.
ps. Kyllä mä senki biisin muistan! Hyvin vedetty.
Niin oikeestaan nyt ku taas vähän mietin ni kannattaako se nyt enää tässä vaiheessa millekkään ruveta. Armotonta pohdintaa, josta ei varmaan kukaan muu hiffaa yhtään mitään muutako minä ihan itte. Ja näitä pohdintoja en muille paljastakkaan, ikinä koskaan milloinkaan. Ne huomataan!