Sydäntä särkee, täs tilanteessa ei ole mitään järkee.
Istut ja katsot tyhjää, elämä rullaa mut ite vaan nyhjää.
Koska on se parempi aamu, ettei enää kummittelis mieles se menneisyyden haamu?
En halunnut olla elämälles turhaa. Nyt tää tilanne mua sisältä päin murhaa!
Odotan sitä päivää, jolloin ei ole enää huolen häivää!
Uuuuh! Oon niin tunteellinen ja niin kauheen runollinen! O_o