IRC-Galleria

Synnytystarinaa

Laskettuaikahan oli 16.8 sunnuntaina.

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä olin ihan varma vessa reissun jälkeen että tihkui lapsivettä ja päätettiin että mennään aamulla näytille kun mitään supistuksia tai muuta ei ollut tullut.

16.08.09 Aamupäivällä soittelin sairaalaan ja hurautettiin sitten sinne jossa mukava Marika-kätilö otti käyrät ja teki sellaisen prom-testin jossa selvisi että ei ainakaan lapsivettä ollut. Lähetti kotiin vielä odottelemaan.

No iltapäivällä sitten alkoi jo vähän poltella selkää kun valmistin siskon kanssa makaroonilaatikkoa kotona. Vessa reissulla huomasin punertavaa vuotoa siteessä ja innoissani soitin sinne synnärille taas että olisko se kuitenkin lapsivettä? Taas kätilö käski odotella jos alkaa enemmän vuotamaan tai supistelemaan. Lannistuneena ajattelin jälleen kerran että ei se synny koskaan!
Niin kuin meillä on tapana, mentiin sunnuntai käynnille meidän isälle jossa huomasin että supistuksia alkoi tulemaan tiheästi ja ne alkoi jo vähän sattumaankin, olin kuitenkin ihan hiljaa enkä viitsinyt huolestuttaa koko perhettä.

19:30 tuli ensimmäinen oikeesti napakka supistus kun Taina-sisko toi mua kotiin iskältä. Kotiin päästyäni istuskelin Janin kanssa sohvalla ja alettiin kellottaa supistuksia, ja nehän tuli jo 4min välein.

23:00 Päätin kauratyyny selän takana että nyt lähdetään sinne sairaalaan, vaikka ei ne kivut mitään mahdottomia ollut, mutta oli supistellut jo kolme ja puoli tuntia säännöllisesti ja väli oli 3min. Pakkailtiin tavarat rauhassa ja hurautettiin sairaalaan.

00:00 Saavuttiin sairaalaan jossa kätilö totesi että olen 5cm auki joten saliin vaan! Kivunlievityksistä kyselivät ja sanoin ilokaasun riittävän kauratyynyn kanssa näin alkuun.

03:00 Olin 8cm auki. Kivut oli vieläkin siedettäviä ja ilokaasun ansiosta hihittelin salissa ja istuin keinutuolissa. Jani valitti että on tylsää. Mietiskeltiin kauankohan mahtaa kestää että vauva on ulkona ja veikatiin että klo: 6.00 aamulla syntyy (vikaan meni).

06:00 Kätilö tuli tarkistamaan tilannetta, ja olin melkeen täysin auki, päätettiin puhkaista kalvot kun tilanne ei ottanut edistyäkseen, vauva oli kovin ylhäällä eikä tahtonut laskeutua alas. Tarjosivat taas puudutusta, mutta päätin koittaa vielä ilman koska se olisi voinut vielä pitkittää lisää synnytyksen edestymistä.
Kalvojenpuhkaisun ja oksitosiini-tipan asennuksen jälkeen alkoikin muuttua ääni kellossa. Kivut alkoi jo tuntumaan aikamoisilta. Huh...
Istuin jumppapallon päällä ja olin kuulemma hassun näköinen. Sain Aqua-rakkulat selkään ja ne veikin kaikki kivut selästä MUTTA...Kivut tuntuivat miljoonkertaa pahempina vatsan puolella, silkkaa kidutusta. Aloin olla väsynyt valvomisesta ja heikko olo alkoi hiipiä kun olin syönyt viimeksi edellisenä päivänä 17:00

9:00 Kivut oli niin kamalat että makasin kyljellään ja ujelsin vaan. Lääkäri tuli teteamaan että auki ollaan mutta kohdunsuulla on ikävä reuna joka ei ota hävitäkseen ja vauva on edelleen ylhäällä. Lääkäri tilasi anestesia lääkärin, enää ei kysytty haluanko, se oli nyt otettava se puudute jotta saisin nukuttua ja kerättyä voimia ponnistus vaiheeseen.

9:30 Anestesia lääkäri tuli. Se oli äreä vanha ukko joka tiuski mulle kun en mitenkään pystynyt olemaan paikallani kyljellään kun se koitti tökkiä sitä spinaalia mun selkään. Lopulta ne keksi, että voisin istuakkin, jolloin se onnistui kerta heitolla. Asentoa vaihtaessani olin huokaissut surkeen kuulosena että ”anteeks ku mä olen näin hankala...” Tätä heittoa ihmettelen itsekkin! Minä joka yleensä kiljun pienestäkin ja olen kovin tempperamenttinen ja mullehan ei vittuilla-tyyppiä. Synnytys pehmensi mua sit vissiin! Puudutteen saatuani nukahdin kuin lapsi ja Jani lähti syömään.

12:00 Aloin heräillä ja Jani istui mun vieressä ja kyseli multa ristisanatehtäviä ”Onko misteli jouluoksa?” Ja mua perkele ponnistutti niin vietävästi eikä kyllä kiinnostanut mistelit siinä kohtaa. Tunto alkoi tosiaan palautua pikku hiljaa. Sain aina supistuksen tullessa ihan varovasti ponnistella kyljellään että vauva tulisi alemmas.

12:20 Alkoi sitten ne ”tositoimet” ja sain alkaa ponnistaa. Ne oli elämäni pisimmät 35min! Ja tuskaisimmat myös! Onneksi tekivät sen episiotomian, koska muuten se ei varmaan olis syntynyt ikinä! Lantioluut ja istuma luut huusi hoosiannaa kun tuo viisi kiloa iloa runnoi itsensä ulos. Ja voi sitä helpotusta kun poika oli ulkona, 17.08.2009 klo: 12:55 huikein mitoin jotka kuulin vähän myöhemmin: 5035g ja 53cm pipo 37,8cm

Repeämiä ei tullut, kiitos sen episiotomian ja tikkejä tuli muutama. Istukka oli täydellinen ja painoi sekin huikeat 900g! Kätilö varoittelikin että pitää nousta varoen sängyltä kun kuuskiloa kadonnut sisältä että sisuskalut valahtaa paikoilleen nin voi tuntua oudolta. Ja tyhjältä se maha tuntuikin! Jani pesi pojan ja minä kävin suihkussa. Sitten päästiin ihmettelemään toisiamme koko perhe. Oli se huikee kokemus. Kaiken kaikkiaan mulle jäi todella hyvä fiilis. Kipuja join vaan sen kolme ja puol tuntia kalvojenpuhkasusta spinaaliin ja tietty ponnistusvaihe. Voisin synnyttää uudelleenkin, ei paha. Mutta raskausaika oli niin syvältä että sitä täytyy kyllä harkita tarkkaan ryhtyykö siihen enää uudelleen!

Täällä valvottu ja pyöritty sängyssä miettimässä että miten ihmeessä mä saan tuon PikkuTyypin ulos tuolta masusta mahdollisimman turvallisesti ja vielä piankin jos mahdollista.
Piinaava hedari kiusaa jatkuvalla syötöllä ja nyt näköjään menee se ainoa mistä olen tähän asti saanut nauttia; eli yöunet.

Mulla on joku ihme ongelma noiden sairaalan henkilökunnan kanssa! Mä en tajua mikä mua oikeen vaivaa?! Minä joka yleensä aina pamautan kaikille mielipiteeni julki, ja liiankin selkeästi välillä, istun hiljaa kuin kirkossa siellä äitiyspoliklinikan lääkäri huoneessa ja nyökkäilen ja mutisen jotain tyyliin "joo...yyyymm...niin..." Ja kun ne kysyy oliko jotain kysyttävää vastaan "eeei..." ja hymyilen väkinäisesti.
Tuo alkaa olla jo iso ongelma! Sillä mua viedään ku pässiä narussa siellä ja nimenomaan, MUN pitäisi osata pitää omia puoliani ja oman vauvani puolia!
En ymmärrä mitä siellä tapahtuu mulle kun menen niin lukkoon. Samantien kun astun ulos sieltä sairaalasta, niin pää täytyy taas ajatuksista ja "olis pitänyt sanoa..." jutuista.

Tilannehan on nyt tämä:

Viimesiä viedään, sunnuntaina on laskettuaika. Minkäänlaisia oireita ei nyt ole ollut synnytyksen suuntaan pariin viikkoon. Hiljasta on siis.
Painoarvio tiistaina oli 4,6kg! Ja minähän olen siis ensisynnyttäjä.
Ylilääkäri on ehdottomasti sillä kannalla, että käynnistäminen EI tule kysymykseenkään koska vauva on niin suuri?!? Selitti jotenkin niin, että jos käynnistyy itsestään, siis luonnollisesti, niin vauva automaattisesti YLEENSÄ hakeutuu oikeanlaiseen tarjontaan ja syntyy sillä tavalla helpommin. Kun taas käynnistämällä sitä koitetaan sieltä pakottaa niin ei välttämättä onnistu, eivätkä halua kokeilla kun olen ensisynnyttäjä että saanko sen väkisin sieltä pakerrettua.

Eli, vaihtoehdoiksi jää luonnollinen alatiesynnytys joka käynnistyisi itsestään tai suunniteltu sektio.

Nyt kun olen täyttänyt pääni internetin ihmeellisen maailman ja kaikkien mahdollisten tuttavien kokemuksilla ja muilla, olen kallistunut sen suunnitellun sektion puolelle.

KOSKA: Noinkin suurta vauvaa synnyttäessä on omat riskinsä ja ne riskit pelottaa enemmän kuin sektion riskit. Vauva voi loukata itsensä ulos tullessaan, esim olkapään... Hapenpuute on isoilla vauvoilla pitkittyneessä synnytyksessä suuri ongelma ja silloin saatetaan joutua tekemään se hätäsektio joka tapauksessa. Ja hätäsektio on mun kaikista suurin pelko.

Ongelmana onkin nyt se, että kuinka mä saan sen sektio ajan itselleni ja pian! Sillä nyt pelkäänkin sitten sitä, että jos tämä synnytys vaikka käynnistyykin vaikka nyt viikonloppuna!?! Ja kun menen synnärille ja vaadin sitä sektiota, ne naurahtaa päin naamaa ja pakottaa koittamaan synnyttää alateitse... On se vaan hankalaa. Sillä jos siihen sektioon joudutaan... Niin en todellakaan halua enää niitä synnytys tuskia lähteä ensiksi kokeilemaan.

Tulipas tekstiä... :) Sainpahan purettua ajatuksia jonekkin. Huooooh....
Onneksi mulla on raudanluja ♥ äiti ♥ joka tukee mua näissä kaikissa hulluissa kiemuroissa.

Nyt vaan tahtoisin päätöksiä suuntaan tai toiseen, koska tää päänsärky tappaa mut kohta ja en usko tän stressin tekevän kovin hyvää mulle saatika vauvalle!
♥PikkuTyypin♥ alkais olla aika jo tulla maailmaan.
Mun rakas miehenikin alkaa jo olla kärsimätön vaikka kovin rauhallinen ja kärsivällinen tyyppi yleensä onkin :)

Nyt se pelätty kontroli käynti on sitten takan, huh!

Kaikki meni loistavan hyvin, paitsi että siellä polilla on TOSI kuuma!

Tällä kertaa mua tutki vanhempi nais lääkäri tai kätilö en tiiä kumpi :D
Oli kuitenkin aivan ihana! Tosi mukava ja asiallinen.
Vauva voi hyvin, ja painoarvioksi hän sai 3,9kg että onhan se aika iso, mutta eipä se minua haittaa, olkoon minkä kokoinen tahansa! Kyllä se sieltä pois saadaan, tavalla tai toisella!

Toisin kuin edellinen lääkäri väitti että mun kohtukin on jotenkin ylisuuri?! sanoi tää eilinen lääkäri että ihan on kapea kohtu, ettei se ole mitenkään epänormaali! Ja oli siellä sitten sitä lapsivettäkin ihan reilusti (normaalin rajoissa kuitenkin).
Paikat oli kypsyneet jo siihen malliin että tässä voidaan odotella actionia lähi viikkoina, eli tuskin menee yliaikaiseksi kuulemma.
Poli käynnin jälkeen onkin vähän juilinut lupaavasti, mutta ei vielä ainakaan niin kipeesti että olisin täällä innoissani hyppinyt :D

Kaiken kaikkiaan, loistavan hyvä ja rauhallinen mieli jäi tuosta kontroli käynnistä! Ja kunhan saan synnytykset synnyteltyä laitan palautetta Lohjan sairaalalle kahdesta aivan erillaisesta äitiys poliklinikka käynnistä! :)

Nyt vaan odotellaan että PikkuTyyppi päättäisi tulla ulos..
Käynnistyksestä ei ollut puhetta kun lääkäri epäili että olisi tulossa pian itsekseen.

Olisin voinut jättää tuon käynnin välistä, sen verran se aiheutti mielipahaa ja taas saatiin vollottaa kotimatkalla ja kotona. Onneksi äiti tuli kylään kuuntelemaan huolia ja soitteli sitten sairaalaan ja kävi tiukka sanaisen keskustelun mua tutkineen lekurin kanssa, siitä kuinka kohdellaan raskaana olevia naisia.

Mullahan tuota painoa on tasaisesti kertynyt koko raskaus ajan ja itse siitä olen välillä ollut huolissani johon neuvolassa on vaan taputettu olalle ja sanottu ettei turvotukselle mitään voi ja ettei se mitään haittaa kun sokeri arvot on koko ajan ollut normaalit. Vielä viikolla 31+jotain kun kävin ultrassa oli PikkuTyypi paino arvio 1900g ja ihan keskikäyrillä.
No... Tänäänpä sitten ultran mukaan PikkuTyyppi painaisi jo 3700g... Huih...
Ja Erittäin tyly lääkäri täti moitti mua joka asiasta ja jopa mun mies joutui vakuuttelemaan sille, että meillä syödään ihan normaalisti ja että mä en syö mitenkään enempää kuin koskaan ennenkään.
Lääkärin mielestä turvotusta ei voi olla kuin ala raajoissa, josta mun mies sen kanssa ilmoitti myös olevansa erimieltä, ja lekuri vaan pyöritteli silmiään.

Ensinnäkin oli TOSI inhottavaa ja noloakin kun tuo kommentoi mun kroppaa ja ja niitä kohtia joissa sitä ylimääräistä sitten on miehen kuullen(toisaalta ihan kiva kun mies puolusti kuitenkin mua tässä asiassa).
Paino on aina ollut mulle ainakin kovin arka aihe kun olen koko elämäni paininut paino-ongelmien kanssa. Silloin kun en ole raskaana joudun totisesti tekemään duunia että paino pysyy kurissa ja nyt selkä ei kestä liikuntaa ja vaikka tekis mitä turvottaa... Voi ahdistus.

Sen jälkeen kun se oli jo rivien välistä haukkunut mua läskiksi monta kertaa ja katsellut nenän vartta pitkin se alkoi tiukkaan sävyyn selittämään kuinka ei sitä synnytystä voida vielä käynnistää!!??
Vaikka en ollut sanonut mitään tai kysynyt..
Todennut vaan että ohhoh, onhan se sitten aika iso, 3700g!
Vastasin etten sitä olettanutkaan.
Johon lääkäri että kai meidän on sitten vaan pakko käynnistellä se aikaisemmin rv37 jälkeen kun on jo nyt noin iso.

Ja seuraava ultra on sitten kahden viikon päästä jonka jälkeenhän sitten ilmeisesti käynnistellään...

Lääkäri sanoi myös kun kerroin, etten ole omasta painostani huolissani, että voin kyllä (ja aijonkin) tehdä sille sitten jotain kun raskaus on ohi ja selkä ja muu fysiikka antaa periksi, että meidän vauvalla on sitten paljon parempi olla kun se on syntynyt ja ei saa enää sokeria musta niin paljon!?!?
Siis mitä vittua?
Mä olen käynyt sokerirasitus kokeessa jonka tulokset oli oikeen hyvät. Mä olen nyt mitannut sokereita (omasta tahdostani) kotona kun pissassa on ollut neuvola käynneillä sokeria, ja veressä arvot on itse mittaamana ollut koko ajan ihan normaalit..
Tähän asti mun paino ei ole haitannut ketään..
Ja nyt ne väittää että meidän vauva on kasvanut melkeen 2 kiloa kuukaudessa!
Mä olen niin kiukkuinen... Ja se nöyryytys siellä lääkärin huoneessa..
Mun posket helottaa vieläkin ja kuinka isoksi ja rumaksi valaaksi itseni tunsinkaan maatessani siinä pöydällä...
Näin meillä kohdellaan sitten äitiyspoliklinikalla raskaana olevia naisia täällä Lohjalla. Voin kertoa että kun mä tästä selviän joskus ja saan sen vauvan kotiin, niin harkitsen sata kertaa ennen kun alan tekemään enää koskaan lisää lapsia. Alkaa jo vituttaa suoraan sanoen tää raskaana olo ja se että joka asiasta saa vollottaa... Ärsyttää sekin kun itkettää eikä sille mahda mitään kun se itku vaan tulee! Mä en ole koskaan ollut mikään märisiä, mutta nyt voi luoja hanat on niiiiin auki koko ajan! Että sellasta tänään...

Tuli käytyä taas neuvolassa tänään.. Ja voi perkele kun ärsyttää!
Mulla paino vaan nousee ja nousee ja olen turvoksissa nesteestä kuin vesi-ilmapallo! Täti sanoi neuvolassa että "kyllä olet reipas ollut!" Ihan ku jollekkin partiolaiselle... Eikä tähän pirun turvotukseen ole mitään apuakaan.

Ja kaiken lisäksi, mulla on pissassa nyt taas sokerit kolmella plussalla! Ja Proteiinit yhdellä. Verenpaine normaali. Kun katsovat sormen päästä sokerit ne on ihan normaalit. Sain nyt kuitenkin kotiin mittarin jolla mittailen sitä paastoarvoa ja yhden päivän ajan ennen ruokailua ja puoltoista tuntia ruokailun jälkeen ja kirjoittelen ne vihkoon ylös.
Inhottaa pistää itseä! Hauskaa sinänsä se etten oikeen millään pystyis pistämään itseäni kun ihan ilman ongelmaa lävistän muita ihmisiä!

Sf-mitta on nyt kasvanut niin paljon, että mua itseäni hirvittää! Kuukaudessa se on kasvanut 10cm!!! Ja se ei kyllä voi olla normaalia! Täti mittasi vielä ennen kun lähdin uudestaan kun ei ollut uskoa itsekkään sitä mitta nauhaa! Nyt se on siis huikeat 41cm! Nyt alkaa jännittää minkälaisen jättiläisen vielä tulen synnyttämään, kun viikkojakin olis jäljellä vielä ihan riittävästi. Ja mun äidillä on ollut Sf-mitta kahdesta viimeisestä lapsestaan 41cm juuri ennen synnytystä.. HUh huh...
No, onneksi ne ultraavat vielä rv36 äippäpolilla ja katsovat mahtuuko se tulemaan sieltä. Toivon todella etten joudu mihinkään sektioon! Neuvolassa kun täti tunnusteli masua niin sanoi, että ei ole paljoa vatsan peitteitä välissä, ja että vauva tuntuu aika isolta.. johon vastasin että Niin munkin mielestä.. Musta tuntuu kuin koko masu olisi täynnä vauvaa, ja kun se koittaa potkia ja liikkua se tekee jo ihan hullun kipeetä välillä, kun tuntuu että pikkuisella alkaa olla jo voimaakin! :D

Ärsyttää sekin kun kaikki vaan tuijottelee mun mahaa ja jaksaa huokailla kuinka se on ihan valtava! Ja kuinka mä kohta varmaan räjähdän... Kuinka mulla voikaan olla NOIN suuri vatsa!?
Ä R S Y T T Ä Ä!
En mäkään arvostele muiden vartaloita! Vaikka mä olen raskaana, niin ei sitä tarkoita että mun maha on "vapaata riistaa" arvostelulle! Yhtä lailla mä voin loukkaantua siitä kun mun mahaa sanotaan liian suureksi kun joku siitä että haukuttais läskiksi tai norsuksi! Ja joo, tiedän rakkaat ystävät, että ette tarkoita sitä "silleen" mutta sanonpahan vaan että ärsyttää silti. Se on mun masu, ja PikkuTyypin koti.. Jättäkää se rauhaan. "Iso" ei masusta puhuttaessa ole mun mielestä koskaan sellainen adjektiivi joka miellyttää, joten niinkuin joku viisas on joskus sanonut: "Jos et voi sanoa mitään hyvää... Älä sano mitään!"

Sellainen purkautuminen tänään. Ja ens viikolla taas neuvolaan huokaisemaan syvään vaa'alle astuttaessa :D

Tässä kuvaa kotiintulovaatteista...

Ja huomenna olis äitiyspolille aikaa... Jännittää vähän kun ei oikeen itselle selvinnyt mitä ne siellä tutkii. Ja miksi mä sinne menen. Hassua...
No kai ne siellä tietää, eikä mua kyllä yhtään haittaa, jos vaikka vielä pääsis kurkkimaan PikkuTyypin yksiöön ultralla!

Kyllä tää raskaus-aika vaan tuntuu pitkältä!

Nyt alkaa aikalailla olla kaikki hankinnat kasassa. Muutamat kaupasta tehtävät perus ostokset puuttuu vielä.

Kotiintulovaatteet on nyt sitten laitettu valmiiksi turvakaukaloon jo odottamaan että tuo tuleva isukki voi napata ne mukaan, niin mun ei tarvitse niitäkään enää miettiä. Vaatteet on pesty, silitetty ja viikattu PikkuTyypin omaan kaappiin valmiiksi, kaikki!
Ja en varmaan enempää hankikkaan, jollei nyt jotain yli söpöä kävele vastaan :D
Ja sen nyt tietää että kyllä mä vielä jotain löydän joka on "pakko" saada.

Nimikin on jo valmiin, siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen aikalailla helposti. Nyt ei puutu kuin vauva! :D
Ja se saa kyllä vielä oleilla tuolla kohdun lämmössä ihan rauhassa. Vaikka jo kärsimättöminä odotellaankin täällä, niin parempi on PikkuTyypin vielä pikkasen kasvaa. ;)

Joopa joo, tässä vähän tilastotietoja :)

Rv: 27+3
Painonmuutos/viikko: 2046g (ja tää on jo ennätys! ja johtuu kuulemma nesteistä)
Turvotus: ++
RR: 128/77
U-Prot.: +
U-Gluk.: ++
B-Hb: 117 (Sentään jotain hyvääkin, rautatabut auttaa vihdoin)
SF-mitta: 32cm (Omillä käyrillä, mutta tasaisesti on noussut joten täti ei ollut huolissaan)
Tarjonta: Ei varmaksi osannut sanoa
Syke: 145+
Liikkeet: ++

Muuton myötä mulla nyt sitten muuttuu sittenkin neuvola :)
Mun uusi neuvola on tientoisella puolella! :D
Ja hauskinta on se, että mun neuvolatäti siirtyy sinne kanssa kahden viikon jälkeen, jolloin mäkin sitten asioin siellä. Ens viikolla meen vielä tänne vanhaan neuvolaan kun tää mun täti on siellä, ja en halua sitten yhdeksi kerraksi mennä jollekkin vieraalle.
Nyt siis joudun heti maanantaina käymään pyörähtää neuvolassa verenpaineet katsomassa kun noi proteiinit oli plussalla. Ja jos jotain päänsärkyjä tai vatsa kipuiluja tulee niin pitää sitten mennä viikonloppuna heti äippäpolille, tarkistamaan että kaikki on hyvin. ettei vaan pukkais sitä raskausmyrkytystä :(

Selkä on kipuillut ihan kamalasti nyt. Muuton vika!
No, onneksi se muutto on nyt ohi! Ja täällä uudessa kodissa on paljon paljon mukavampi olla.
Tänään mietittiin kullan kanssa, että miksi nyt kun omaa lasta odottaa, se aika tuntuu kamalan pitkältä, meistä tuntuu että tää raskaus on kestänyt jo ikuisuuden! Mutta sitten jos joku kaveri odottaa, niin se putkauttaa sen ihan hetkessä!
Kovasti jo siis odotellaan elokuuta, että päästään hoivaamaan meidän PikkuTyyppiä, ihan täällä mun masun ulkopuolella. (Eikä mua yhtään haittaa että tää maha joskus lähtee tästä! Kunhan saan sen PikkuTyypin terveenä ulos)
Sellaista tällä kertaa. Mamma kuittaa tällä erää, ja alkaa suunnitella siivoamista! Vaikka neuvolassa suosittelivatkin lepäämistä :)

Tässä näitä lukemia taas niin että päätä huimaa!


Rv: 24+4
Painonmuutos/viikko: 1655g
Turvotus: ++
RR: 146/85
U-Gluk.: +
B-Hb: 114
SF-mitta: 27,5
Lapsivedenmäärä: Normaali
Tarjonta: RT/viisto
Syke: +150
Liikkeet: + (PikkuTyyppi nukkui :))


Sokerit joo oli siis plussalla ja ens viikolla heti sokerin rasitukseen ja viikon välien nyt toistaiseksi neuvola-käynnit (olis muuten ollut kahden viikon välein)
Paino noussut hurjasti nyt ja kun toi verenpainekin alkanut nousemaan, niin katsotaan joudunko äippäpolin asiakkaaksi siirtymään.
Onneksi oli kuitenkin kaikki muuten hyvin, kohdunsuu oli kiinni ja kohdunkaulaa jäljellä samanverran kun ekalla käynnillä.
Täytyypä toivoa ettei nyt sitten tule sitä raskausmyrkytystä tai raskaus diabetes:tä.
Sain vihdoin raskaustodistuksen jonka sitten vein heti kelaan, koska haemuksethan olen täyttänyt netissä jo valmiiksi. Nyt vaan odotellaan jännityksellä, että kumpi äitiyspakkaus tulee, uusi vai vanha?
Ja jos saisin valita niin uuden ottaisin :)

Ja kun en nyt varmaan vielä kaikille ole muistanut kertoa, me saatiin vihdoin se uusi asunto!
Rivitalossa 2h+k+sauna ja oma pikku piha! :D Parin viikon päästä onkin sitten jo muutto!
Eli tässä saa alkaa kohta jo tavaroita pakkailla! Täällä hihkutaan onnesta kyllä, koska ei enää paljoa nappaa nää rappuset kolmanteen kerrokseen, puhumattakaan siitä, että pitäis ravata niitä lapsi turvakaukalossa ja jeppe toisessa kädessä ja kauppakassit vielä varmaan selässä :D

Uuden asunnon lähellä on vielä hyvät lenkkeily maastot ja jeppekin siis varmaan tykkää sinne muuttaa. Kaupunkiin ei kuitenkaan ole matka eikä mikään joten sekin taittuu kävellen vaunujen kanssa sitten ens syksynä :)
Voi rakkaus ja ihanuus! <3

-Aijon ostaa hiusvärin ja värjätä vihdoin nää hiukset.

-Ja aijon mennä siskolle kylään, grillaamaan makkaraa, jos ei vaan sataisi vettä.

-Aijon myös kutoa sen toisen lapasen joka on pari sille toiselle PikkuTyypin lapaselle, jonka kudoin aikoja sitten.

-Aijon käydä kaupassa ja helliä koiraa.

-Aijon käydä kaupungilla asioita hoitamassa (enkä menisi jollei olisi ihan vaan pakko..)

-Aijon EHKÄ vähän siivota ja illalla varmaan runoilla.

On siinä mulle ohjelmaa.. Khih...