IRC-Galleria

Valitettavasti lause “rakastan sinua ikuisesti” ei voi olla totta ja on parhaimmillaankin vain optimistinen ennuste. Se on toive – ei aikomus, ei lupaus eikä päätös. Minkä varaan suhdetta kannattaa rakentaa, toiveen vai lupauksen ja aikomuksen?

“Rakastan sinua ikuisesti” tarkoitus lienee viestittää sitoutumista tai tunteen syvyyttä. Jos tarkoitus on viestittää sitoutumista tai tunteen syvyyttä niin miksi ei sitten sano niin? “Rakastan sinua ikuisesti” käytetään usein merkityksessä “rakastan tosi paljon” tai “toivon, että saan vastakaikua” – joskus jopa “rakasta minua nyt, vältä ruuhkaa”. Sitoutumista puolestaan ei ole se, että puhuu pehmoisia vaan se, että tekee asioita toisen hyvinvoinnin eteen. Rakkaus on teko, ei sana.

Jotta voisi rakastaa ikuisesti pitäisi elää ikuisesti. Ellei rakastaminen kuole siihen kun rakkauden kohde kuolee niin se kuolee viimeistään silloin kun itse kuolee. Rakastaminen tapahtuu psyykkisessä mielessä aivoissa, ja käytännön näkökulmasta lihaksissa. Kuollessa molempien toiminta loppuu.

Jos rajataan “ikuisuus” huomattavasti lyhyempään aikaan eli ihmisen elinikään niin siinäkin tapauksessa usein sanotaan totena tai lupauksena asia, joka on vain toive. Tunteen intensiivisyys ei tarkoita, että sen kesto olisi myös pitkä. Ihmiset muuttuvat, ympäristö muuttuu, aika muuttuu. Ei voi varmuudella sanoa miten ajattelee, miten toinen ajattelee ja toimii esimerkiksi 50 vuoden päästä. Vaatisi yli-inhimillisiä kykyjä sanoa varmuudella rakastavansa samaa ihmistä edes oman elinaikansa verran. Jo se, että toinen lakkaa rakastamasta takaisin, kuihduttaa “ikuisen” rakkauden useimmiten viimeistään muutamassa vuodessa. Eikä ripustautumista tule sekoittaa rakkauteen, sillä jälkimmäinen sallii rakastetulle vapauden, ripustautuminen tukahduttaa.

Toisin kuin usein ajatellaan, “rakastan sinua toistaiseksi” on itse asiassa merkitykseltään syvempi kuin pliisu “rakastan sinua ikuisesti”. “Rakastan sinua toistaiseksi” on rehellinen, mikä on suotavaa tällaisissa lausunnoissa. Siihen voi luottaa. Se kiinnittää huomion tähän päivään ja tähän hetkeen eikä johonkin aikaan jota ei ole todennäköisesti edes tule. Se merkitsee, että rakkaus, kerran saavutettunakaan, ole välttämättä ikuista, joten sitä pitää vaalia ja siitä iloita joka hetki. Se tarkoittaa, että rakkautta täytyy ylläpitää eikä arkistoida.

Vaikka rakastan vaimoani toistaiseksi, minulla ei ole minkäänlaista syytä kuvitellakaan että “toistaiseksi” olisi lyhyempi kuin elinaikani.

-Aapo Puskala, 11.10.2006