IRC-Galleria

Naisia on “siunattu” sellaisella autuudella, jota miehet eivät koskaan voi kokea: kuukautiset.

Kuukautisten aikaan mielialanvaihtelut ovat voimakkaita ja persoonallisuuskin voi tuntua ohimenevästi muuttuneen, ainakin ulkopuolisten silmissä. Ilmiö on niin voimakas että sille on oma lääketieteellinen nimikin, PMS (premenstrual syndrome). PMS:stä kärsiville termi on varmaankin kirosana. PMS:llä on monia oireita, mutta keskityn tässä ensisijaisesti psykologisiin vaikutuksiin, joita ovat esimerkiksi masennus, surumielisyys, ahdistus, ärsyyntyvyys ja toistuvat ja voimakkaat mielialavaihtelut.

Vaikka uskoisin, että jonkinlaisia PMS-oireita on liki kaikilla naisilla, niin merkittävänä tunnustuksena mainittakoon, että suurimmasta osasta tuntemiani naisia en todellakaan pysty mitenkään sanomaan kuukautisten ajankohtaa. Ei niin, että sen “salaaminen” olisi jotenkin erityisen tavoiteltavaa, vaan koska he kykenevät hillitsemään ja hallitsemaan itsensä vaikeassa ja tuskallisessakin tilanteessa.

Yleensä naiset myöntävät kuukautisten vaikutuksen mielialaansa — ainakin muiden naisten mielialoihin. Aina ei kuitenkaan asia ole niin selvä. Ennen pidin päiväkirjaa, johon merkitsin paitsi päivän tapahtumia ja ajatuksia niin myös oman mielialani ja hyvinvointini numeerisella asteikolla. Asteikko oli huonoimmasta parhaimpaan –2...+2. Exäni kanssa meillä oli riitoja riittämiin, ja ajan kanssa rupesin kiinnittämään niiden syklisyyteen huomiota. Selvitin asiaa päiväkirjan avulla ja kävi ilmi, että 90% riidoistamme sattui kahden päivän sisään kuukautisten alkamisesta, vaikka näitä päiviä oli alle 20% kaikista päivistä. Näinä päivinä mielialani oli usein tasolla -2. Exäni kuukautiskiero oli kirkkaasti suurin mielialaani negatiivisesti vaikuttava asia.

Vaikka kuukautiskierron mielialavaikutukset ovat merkittäviä, asiasta ei saa puhua, varsinkaan jos on mies. Sukupuolensa johdosta mies on automaattisesti täysin jäävi sanomaan yhtään mitään, ja mitä tahansa hän sanookin, siihen suhtaudutaan yleensä vihamielisesti.

Se on tietysti loukkaavaa, jos toisen koko persoonallisuus kiteytetään hormonitoiminnaksi tai jos toinen tulkitsee oman käyttäytymisensä seuraukset vain “menkkaränkkänä”. “Onksul menkat?” on tuntemilleni naisille suurimpia loukkauksia mitä voi sanoa, mitä en yhtään ihmettele. Toisaalta en ole itse tuota koskaan kysynyt, enkä ole koskaan kuullut että tuttunikaan olisivat sitä käyttäneet, joten ihmettelen kyllä että kuka noin oikeasti sanoo, vai sanooko kukaan? Onko kyseessä vain esimerkki niin verisestä loukkauksesta ettei mies uskalla edes sanoa, ettei ole itse asiassa koskaan tuohon edes viitannut?

Mielenkiintoista kyllä, “Onksul menkat?” ärsyttää kaikista eniten silloin, kun kuukautiset tosiaan ovat juuri alkamassa tai alkaneet. Sekö siinä ärsyttää, että oma psyyke tosiaan on alttiina vaikutuksille, että ei itse olekaan täysin kontrollissa?

Surullista on, että mies ei voi tehdä tässä oikein mitään. Unohdetaan tuo yllämainitty tökerö tilanne, jossa kuukautisia pidettiin suunnilleen ainoana tunneilmaisun motivaattorina. Empatia herättä vihaa: “Osaan kuvitella miltä susta tuntuu.” “VITUT OSAAT, EI SULLA OO TÄLLAISTA KOSKAAN!” Ymmärtäminen kuulostaa vittuilulta: “Sulla on varmasti rankkaa, kun oli se juttu töissä ja voit varmaan huonosti kuukautistenkin takia.” Pahimmillaan avuntarjoaminenkin herättää vihamielisyyttä. Jonkun täysin selittämättömän mekanismin kautta mies tuntuu olevan syyllinen PMS-oireisiin. Mies ei voi tehdä mitään, ei edes myöntää syyllisyyttään, sillä se epäilemättä tulkittaisiin ärsyttämiseksi.

Nainen vaietkoon seurakunnassa. Mies vaietkoon kuukautisista.

-Aapo Puskala, 29.11.2004