IRC-Galleria

Loppuun myydyllä Wembley Arenalla nähtiin kevään teatraalisin rockshow, kun emorockin amerikanserkut villitsivät ahdistunutta lontoolaisnuorisoa Brittikiertueensa päätteeksi.

Viime syksynä kolmannen albuminsa The Black Paraden julkaissut newjerseyläinen My Chemical Romance on kasvattanut huomattavasti suosiotaan Euroopassa kuluneen puolen vuoden aikana. Viikkoa ennen pääsiäistä "maailman parhaaksi punkrock-yhtyeeksi" tituleerattu kokoonpano rantautui Lontooseen Englannin-kiertueensa päätteeksi.

Pienien salien idyllinen tunnelma sai jäädä unholaan, kun noin 12 000 henkeä vetävä Wembley pullisteli loppuunmyytynä kahtena iltana peräkkäin.

Isäntiä lämmitteli samoilta New Jerseyn kulmilta tuleva Thrusday. Ystäväbändien yhteinen kiertue oli onnistunut valinta. Kauemmin koossa ollut mutta Euroopassa tuntemattomampana pysynyt Thursday oli livenä vähintäänkin yhtä energinen kuin pikkuveli My Chemical Romance.

Punkrockia revittelevä viikonpäiväbändi sai lontoolaiset faninsa hikoilemaan niin, että heikoimmat kannettiin lavanedustaa pitkin pois jo alkumetreillä. Varsinkin sinkkubiisi Counting 5-4-3-2-1 sai jalkapalloareenan tärisemään.

"Amerikan musta paraati" aloitti marssinsa teatraalisesti. The Black Parade -levyn potilasteema avasi parituntisen shown. My Chemical Romancen laulaja Gerard Way työnnettiin lavalle sairaalasängyssä, josta hän lauloi avausraita The Endin ensimmäiset tahdit valkoisessa kaavussa. Musiikin räjähtäessä soimaan esirippu aukesi paljastaen hieman erilaisen näkymän kuin mitä pienemmilla MCR-keikoilla on nähty.

Kiertueproduktio oli panostanut näyttämöllepanoon levyn kansitaidetta mukailevalla taustakankaalla sekä rumpali Bob Bryarin pyörivillä rumpuseteillä. Pienempiin keikkoihin verrattuna areenaspektaakkeli oli visuaalisesti huomattavasti tehokkaampi pyrotekniikan sekä tykeillä ammuttavan paperisilpun ansiosta. Myönnettävä kuitenkin on, että äärettömältä tilalta tuntuva Wembley loi liikaa välimatkaa katonrajassa istuvien kiikaroitsijoiden ja bändin välille.

Yleisöään yhtye hyppyytti koko The Black Parade -levyn biisien voimin. Ensimmäisen illan täytti jännitys miltä levy kuulostaa alusta loppuun livenä, toisena odotus keskittyi enemmän encoreen.

Päätösraita Famous Last Wordsin jälkeen areena pimeni, ja korviin kantautui piilokappale Blood. Pimeän hetken aikana yhtye vaihtoi takasisin edellisen Three Cheers For Swet Revenge -albumin formaattiin. Ennen näyttäytymista Gerard Way kuulutti kiihkeästi liikehtivälle massalle, että "Black Parade is dead now".

Vanhan levyn tunnelma sai fanit sekoamaan täydellisesti. Bändin uniformut muuttuivat siviilivaatteisiin, ja I'm Not Okayn kaltaiset hittirallit villitsivät yleisöä läkähtymiseen saakka. Encore oli pitkä ja sisälsi kakkosalbumilta herkkuja, kuten The Ghost Of You sekä It's Not A Fashion Statement, It's A Deathwish.

Perjantain päätöskeikka jäi torstaisen varjoon. Kemikaali-kitaristi Frank Iero jätti leikin kesken ennen encorea ruokamyrkytyksen takia. Häntä paikkasi bändin kitarateknikko Matt Cortez, joka täytti paikkansa hyvin. Ieron käsittämätöntä lavakarismaa on kuitenkin mahdotonta matkia. Perjantain keikka oli myös kaksi kappaletta lyhyempi.

Kahteen konseptiin koottu kokonaisuus toimii kuin rasvattu. Pitkän kiertueen tiivis keikkatahti ei ole verottanut amerikanpoikien tähteyttä sitten viime näkemän.

|Rumba No 07/07 |20.4-10.5.2007|