Se tulee. Esittää ystävää, tarjoaa mahdollisuutta uuteen. Minä hyväsydäminen paska uskon. Otan ojennetun käden riemulla vastaan. Nautin onnen huumasta.
Taas uskoin, taas toivoin ja taas petyin! Mitä minulle jää kun se tuhoaa viimeiset yhteydet, viimeiset sillat elämään. Jään yksin. Seinät kaatuvat päälle. Kidutus. Elämä on kuin kidutusta. En kestä! Mikset voi vain antaa minun mennä? Ei. Se tappaa minut. Kuihduttaa. Syövyttää tyhjäksi sisältä päin.
Pimeys kasvaa sisällä päin. Nopeasti ja varmasti se tuhoaa ja valtaa aluetta. Kohta ei ole jäljellä mitään. On vain kylmä kuori. Ei ajatuksia, ei tahtoa, ei sielua. En tunne mitään. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki ilo on kuollut. On vain sysimusta pimeys, joka kalvaa. Ja koko ajan olo pahenee. Pahenee vaikka kuolemaakin suurempi kylmyys on vallanut minut. Minne katosi lämpö, minne valo?! Se tuhoaa minut. Ahdistaa, kalvaa, sattuu!
En kestä. En tunne mitään. En siedä tätä tuskaa. En jaksa. En jaksa. En jaksa enää. Kaikki on kadonnut, loppuun kulutettu. Päästäkää minut pois.
Uusimmat blogimerkinnät
- enkun tunti hehheh :P VSTV! 25.01.
- Jouluuuuaaa <3 07.10.
- [Ei aihetta] 05.10.
- [Ei aihetta] 24.09.
- Kynttilät 23.09.
- Hihiihii <3 11.09.
- Tekotaiteellinen sielunmessu 07.09.
- Elämän suuria listauksia, eli mitä tänÃ... 07.09.
- [Ei aihetta] 06.09.
- [Ei aihetta] 29.08.