IRC-Galleria

Noustuaan hän havaitsi kadottaneensa monia asioita. Ja tehneensä outoja tekoja. Miten hän voisi selittää mustelmat raajoissaan? Olivatko "he" käyneet hänen asunnollaan? Missä hänen ajoneuvonsa on? Kuka on oksentanut hänen eteisen matolleen?

Tarina viidakossa.

Loppu oli lähellä, ammukset olivat tippuneet jossain vaiheessa paetessani väijytyksestä. Pyörähdettyäni epämiellyttävästi panssarivaunujen huoltopisteen tankkauslaitteistojen oikealle puolelle, kohde oli lähellä. Enää muutama sata metriä ja vuosien harjoittelu olisi saavutettu päätökseen. Hiivittyäni lähemmäs kohde kääntyi, hänen silmänsä kohtasivat omani ja tiesin, minut oli havaittu. Nopeasti vaihdoin taktiikkaa ja ryntäsin lähemmäs, yrittäen saada otteen mutta vastustajani teki kissamaisen nopean käännöksen. Hän painoi hälytystä jolloin koko helvetti purskahti valloilleen.
Juostessani tähtilaivaan poikki tähtitaivaan, päässäni pyöri vain yksi ajatus. Tuo yksi ajatus joka vaivaa ihmismieltä vielä pitkään ja kauan kuolemanikin jälkeen. Ja tuo ajatus joka jäi viimeisekseni ennenkuin tajuntani hiipui ja ihana kuolema vapautti minut tuskistani oli; Miten voin taistella viidakossa 600 Britney Spearsiä vastaan jos he ovat vihreitä?

Tarina suihkuhuoneesta.

"Ei älä puhu minulle enää koskaan!" Kuulin heidän huutavan. Piilouduin suihkuhuoneen kauimmaiseen nurkkaan. Ajattelin vain älkää huutako, älkää huutako, lopettakaa, lopettakaa, en tahdo tietää. Minulla on jo muutenkin tarpeeksi vaikea ja paha olo. Olen pieni ja huono ihminen, antakaa minun olla. He hakkaavat ovea vaatien minun tulevan ulos. Pelkään. Miksi sen piti tapahtua minulle?
Äänet loppuvat yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin. Nyt oli enää hiljaisuus ja veden lorina. Ja pienen lapsen itku. Kyyneleet valuvat hänen silmistään kun hän pudottaa veitsen kädestään. Hän ei halunnut luopua vaimostaan, mutta nyt hänen olisi pakko. Mikään voima maailmassa ei toisi hänen rakkaimpiaan takaisin kuoleman takaa. Mutta entä poika?
Ajattelin etten ikinä tulisi pois suihkusta, vaanjäisin sinne. Katatoonisessa tilassa. Oi Katatonia, vapauta minut hulluuteen. En kestä enää odottaa, sopivatko he riitansa? Mutta hän on humalaspäissään äkkipikainen, yleensä riidat kestävät kauemmin. Kääriydyttyäni lattialle kerälle, ja antaen puhdistavan veden valua päälleni katsoin käsiäni eivätkä ne enää olleet omani, vaan itseni. He potkaisevat oven auki ja repivät minut ulos, rukoilen heitä lopettamaan, mutta he eivät kuuntele. He hakkaavat minua pampuillaan, potkivat ja sylkevät päälleni. En halunnut luopua hänestä, antakaa anteeksi.