IRC-Galleria

@-}-

Kadonnut La-Su välisenä yönä noin 9 tuntia.
Jos tiedätte liikkeistäni 11:00 - 08:00 väliseltä ajalta mitään olkaa hyvä ja ilmoittakaa havaintonne minulle.
Nimimerkki: "Ray Mysterio"

Valvonta tehtävä suoritettu onnistuneesti.

Ei ongelmia. Kohde turvattu.

Haavoittuminen käteen tehtävää suoritettaessa.
Sohva eliminoimatta.

Odotan lisäohjeita.

Vuonna 1986 pieni tyttö joutui salamurhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Tomato ta balcca“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeni kattoon ja tukehduttaa hänut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää minut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Akrobaattisten kykyjen näytön jälkeen häntä kutsuttiin. Häntä kutsuttiin kohti vettä. Hän pelkäsi sitä. Hän ei halunnut mennä. Ei sen jälkeen mitä hänelle tapahtui vedessä.

Vesi ympäröi hänet, täytti hänet. Hän yritti huutaa. Turhaan. Se oli kaikkialla, hänen allaan ja päällään. Joka suunnassa mihin hän vain yritti mennä. Kunnes käsi nosti hänet.
Joskus hän toivoi ettei käsi olisi ikinä saanut hänestä kiinni, mutta silloin hän oli onnellinen. Hän itki. Hän oli turvassa.

Ja sinä käsi joka nostit minut. Miksi olen tälläinen? Miten saavuin tähän pisteeseen? Mitä me teimme väärin? Mitä me teimme väärin toisia, sekä itseämme kohtaan?

Haluaisin kuulla totuuden. Totuuden siitä miksi elämää janoten joudumme kärsimään.

Anna minulle siihen lupa.

Anna minulle elämä.

Kiitos kaloista.

Kuuma.
Makkaraa.
Bissee.
Jäätelöä.

Ajaen pihalle kilokaupalla lannoitteita ja nurmikon siemenia, kalkiten maaperän vapauttaakseen ravinteet. Golfkenttä olisi kohtalokas.

He tulivat yön pimeydessä. Hän nukkui. Hän ei olisi ollut vaarassa, mutta he tulivat silti. Hän antoi ikuisen porttikiellon maailmaansa. He eivät ymmärtäisi häntä, heitä hävetti. He olivat typeriä. Hän olisi turvassa niin kauan kunnes hän toisin päättäisi.

Hetki ei olisi vielä.

Hetki olisi kun hän olisi valmis.

Ja valmis hän tulisi olemaan.

Oikeastaan kertoo aika paljon minusta, ainoastaan unohtui tupakit. Sitten tarvitaan firmware ja polkupyörä että pääsemme suorittamaan tieteellistä koetta.

Ai niin ja torx-setti.

Kulje kanssani joenrantaa, astu terävään kiveen.
Vuotavan jalkasi haluan nähdä, veren jokeen valuvan.
Ja aina nimesi näen autiomaassa, maailman iloksi kätesi sidoit ilmaan?
Huusin altaassa, "lähtekää ulos! antakaa niiden palaa, olen iso siili!"
Ja pian häntä ei enää ollut.





Kuinka masentavaa. Olet taas tehnyt vääriä valintoja, etkä tiedä miksi. Olivatko ne sinun valintojani? Täytyy vain odottaa. Olet odottanut jo kohta 7 vuotta. Vai pitempäänkö? Miksi sitten kun olit niin lähellä, teit kaiken väärin? Kauanko joudut odottamaan? 10 vuotta, 50 vuotta?

Älä sano ei koskaan.



Ps. Kiitos kaikille jotka ovat tukeneet minua taistelussani aikaa vastaan, te tiedätte keitä olette.
Kaadan baarissa laseihinne tyrmäystippoja.

Hän kirkui. Hän lopetti hengittämisen ja vaipui kalman haaviin. Täällä hänen olisi hyvä olla, vailla huolta huomisesta. Vailla toivoa paremmasta, vuotaen, hiljaa...

Odottaen mitä hän näkisi, mitä siellä olisi?

Kutsuen heitä mukaansa.