Sä kuljet allapäin, no mikä sul on?
No pakko myöntää, et vaivaa huono omatunto.
Sä voit kertoo mulle, mikä mättää.
Ne mont tekoo mitä jätin tekemättä,
ne monet sanat, jotka jätin sanomatta,
enkä tiiä saanks mä ikin valmiiks tätä plattaa.
Se streessaa.
Elämä kulkee sataa ja tuhatta
ja yritän parhaani mukaan elää katumatta.
Niit kaikkii typeryyksii, ja niit on paljon.
Mut kyl ne pitää laittaa omaks syyksi.
Talvi muuttuu kevääks,
kesä syksyksi, ja mun elokuva alko kesäl kasiyksi.
Mä seison yksin, vaan valkokangas taustal.
Miten voisin kelaa bäkkii nii mont kohtausta?
Muistatsä ku juoppopäis vaa jauhettii baustaa?
No muistan, ai että oli hauskaa.
Mut osan kans haluisin leikkaa poiski.
Ikin ei oo oikeet aikaa laittaa suhdet poikki.
Ei koskaan oikeet aikaa menettää läheistä,
ja jos aika on rahaa,
mul ei oo vittuukaa käteistä.
Ja mitä jää käteen elämästä?
Tein omat valinnat ulkon oravanpyörästä.
Aika lentää, mut mä lennän perästä.
Ja toivon ettei se oo koskaan liian myöhästä.
Lapsi syntyy synnytysosaston puolella,
samal vanhus vetää vikan henkäyksen vuoteella.
Mä rakastan elämää, ja vihaan kuolemaa.
Ja liian moni lähtee täältä liian nuorena.
Mitä huomenna? Huominen ei oo luvattu.
Enkä huomen haluu kelaa, et eilinen oli hukattu.
Ei voida tietää paljo päivii jäljel,
siks mä ajattelen mun sydämel enkä järjel.
Koska sekunnis voit saada kaiken sun eteen,
mut yht nopeesti kaikki voi cräshää ku WTC.
Yks räjäys, yks silmänräpäys.
Yks elämä, yks tiimalasin puoli on täys.
Mä venaan hyvää, mut se saatta kestää.
Ja siks otan tiukasti kii täst hetkestä.
Jos se on vituillaan, yritän tehä siit parempaa.
Ja paremmat ajat visusti mun päähän jemmaa.
Niin paljon muistoi, paljon kaikkee rakast.
Vanhat hengausmestat, nyt ne revitään alas.
Betonihelvetti, megamarkettei tilalle
ja jopa maltsun juna-asema buffattiin pilalle.
Sun vanhat homeboyt, et nää niitä enää.
Vaik kuin haluaisit aika ei vaan riitä enää.
Ihan liian usein väärään aikaan vääräs paikas.
Anna mulle lisää aikaa,
annat mulle palan taivast.