Umpikuja. Taas vaihteeks on umpikuja, ja en tiiä yhtään mitä tehä... miks aina kaikki on niin vaikeeta. Ei tavallaan jaksais ees miettii mitään huonoi juttui..
Sellasia juttuja joista ei oo kertonu kellekkään ei voi puhua kenenkään kanssa vaan pitää ittekseen miettii... jos nyt kuitenkin en antais surun näkyä päälle päin, joka muuten on aika normaalia, mä en koskaan näytä sitä jos oon surullinen, hyvin harvoissa tilanteissa joku näkee et oon surullinen koska en mä ikinä haluu näyttää sitä kellekkään.. mut joo... umpikujasta on pakko päästä pois mun on nyt vaan tehtävä jotaki asioitten eteen.