Olen minä, tai näin minulle on kerrottu internetissä. Suhtautumiseni elintarvikkeisiin on elitististä ja levyhyllyyni on kulkeutunut huomattava määrä elitistien suosimaa "Tavallista Älykkäämpää Heviä" (tästä termistä tahtoisin kiittää nimeltämainitsematonta käyttäjää nimeltämainitsemattomalta musiikkiin keskittyvältä foorumilta), kuten Devin Townsendia erinäisine projekteineen, Deathia sekä pari levyä Opethia, CMX:ää löytyy myös, mutta sitä oli myös edellämainitun termin lanseeraajan levylistauksessa, joten sitä ei kaikesta sisältämästään taidehomoilusta huolimatta lasketa elitistimusiikiksi.
Kuluneen viikon aikana olen siis oppinut, että olen ollut elitisti siitä lähtien, kun joskus 15-vuotiaana löysin Strapping Young Ladin musiikkia internetin ihmeellisestä maailmasta, vaikka en ole itse asiaa tiedostanutkaan ennen kuin se minulle kerrottiin pari päivää sitten. Olen myös syönyt koko ikäni ruokaa, josta oikeasti pidän, mutta kun sekin on kuulemma elitististä käytöstä. Olen siis syntynyt elitistiksi ja nyt kun tiedostan sen itsekin, ei minun tarvitse enää pelkästään kuvitella, että olen lihavien tai vaihtoehtoisesti aliravittujen metallisteiksi ja hevareiksi itseään kutsuvien mustaksi hiustensa värjänneiden, kajalia käyttävien idioottien sekä mautonta ruokaa syövien viiksekkäiden läskien yläpuolella, nykyään tiedän olevani edellämainittuja olentoja parempi. Oikeastaan olen paras.