IRC-Galleria

Aamukrapula - termi jonka kehitimme Homo-Lesken kanssa. Se kuvasta oloa silloin kun et ole ottanut tipan tippakaan ed iltana, mut aamulla aivot ihan kun johonkiin pehmeseen kääritty ja heitetty päin seinää pari kertaa, sit laitettu lillumaan johonkiin tosi paksuun nesetseen, ettei varmasti yhdistä kunnolla. Nyt on aamukrapula. Mieli tekee nukkua ja nukkua.
Kulta tuli eilen. Kävimme tapamassa hänen kavereit Mamassa. Minä join teetä! JOO! Yritän pysyä tipattomassa tammikuussa. Katsotaan mitä siitä tulee, varmaan sorrun heti ekana vkl:na, eli tänään-huomenna.
Mulla oli muutenkin Mamassa jotenkin sellainen olo "et mitä mä tääll teen". Seurassa ei ollut mitään vikaa, mut vaan oli jotenkin apaattista. halusin vaan takas kotin nyhvä tuon yhen kaa. Itsekästä? Ehkä. Olen miettinyt tuota, missä menee terven itserakakuden ja itsekkyden rajaa? Milloin ihminen ylittä sen ja huomaako hän itse sen? Minä en kamalasti nauti tilanteest jossa mua ei huomataan, haluan olla keskipiste. En tee sitä tietoisesti, mutta jopa yhdistyksemme chatissa aina käännän puheet itseeni tai asiaan joka koske mua. Huomasin tässä sen taanoin. En halua olla se jota kukaan ei huomanut ja jälkeenpäin kun joku ottaa puheeks niin yksikään paikalla olleeista ei osaa sanoa mitään. "Ai kuka Vissy?! Oliko täällä sellainenkin?!" Eli olenko minä itsekäs ihminen? Vai itserakas olis sopivampi ilmaisu tähän vaikka ovatki molemmat synonyymejä. Olen aina pitänyt itseäni eläinrakkaana ihmisenä, mutta onko se sitä? Vai onko sekin vaan itsekkyyttä? Minähan pidän luonottomissa oloissa eläimiä jotka eivät kuuluu tänne. Saan kamalaa tyydytystä siitä että ne lisääntyvät, vaikken tiedä minne poikaset päätty, millaisille eläinrääkkäijille. Eli taas rakastanko eläimiä vai itseäni? Pidän tätä päiväkirjaa aivomesti, kuka tahansa pääse lukemaan tätä, silti kirjoitan tänne henk.kohtaisia asioita, eli haluan näyttä ihmisille itseäni, hakea hyväskyntä. Tervettä itserakkautta vai itsekkyyttä? Nooh, tätä tää on aamukrapula...