Muistan ku katoin joskus SouthPark jakson missä kolmasluokan opettaja ei millään itse uskonut olevansa homo vaikka kaikki sen hänelle toitotti. Sitten kun asia valkeni hänelle itselleen hän pakeni vuorille ja eli erakkona. Kuitenkin kaupungissa yksikään muu ope ei tullut toimeen lasten kanssa ja koko kaupungin voimin ne yrittivät saada opettajan takaisin. Yrittivät osoittaa hänelle ettei hänessä ole mitään vika ja että hän on kaikesta huolimatta rakastettu ja arvostettu hlö kaupungissa. Kuitenkin kun ope totes "olen homo ja ylpeä siitä! Tietenkin tulen takaisin töhiin" samat ihmiset eivät haluneetkaan hänet takas kouluun töihiin, sillä homothan eivät voi opettaa lapsia ja olla lasten kanssa tekemisissa.
Eli mitä näemme asetelmassa? Vaikeuksia olla homo? Ehkä joku näkee sen niin, mut mielestäni se kertoo kuinka ne ihmiset joille olet elintärkeä, jotka tukevat ja rakastavat sinua, ne joiden takia olet valmis hyväksymään vaikeatkin asiat, ne samat ihmiset puukottavat sinua selkään mahd pahalla tavalla kun tuleekin kyseen ei vaan oma mielipide, vaan myös se "mitä muut sanoo musta jos ajattelen näin?!"
Miksi niin moni elää niin kun "pitäisi", juuri sillä tavalla mitä heiltä odotetaan eikä niin kun sydän sanoo? Romanttisodaan jotain tiettyjä stereotyyppeja tai jopa horoskooppin keromuksia ja eletään sen mukaan. Mukamas se olisi jotain niin hohdokasta ja erilaista. Miksi niin monen vaikea tehdä ratkaisuja sydämellä eikä yhteiskunanna, kavereiden, horoskoopin tai jonkun muun sanojen mukaan? Kyllähan se hetkellisesti helppoa, ei tarvii mennä vastavirtaa, mutta pidemmän päälle onko sen arvoista? Onko nämä ne monien hermoromahdusten syyt? Kun ihmiselle kasantuu paineita eikä uskalla olla oma itse ja elää omaa elämää. Toisin taas monet käyttää moista hyväksi, ne tekevät ratkaisuja jostain muista syistä mutta myöhemmin itkevät että paineet kasaantuu ku "pitäis olla tälläinen"
Sitten taas ne itsekeiskeiset. Ne taas elää juuri niin ku ne halua, valitsevat aina sen helpon tien ja tallavat muut alta. Erilaisin keinoin. Jotkut tekevät sen niin ettet huomaa kunnes on myöhäistä toiset törkeästi häpeilemättä...