IRC-Galleria

En kyll ole koskaan pahemmin tutustunut perrfomance tanssiin, mut ei paljon innostanutkaan -ihmiset vaan hyppii ja sätki pitkin lavaa... Jaahas, mutta viime su taas opin itsestäni paljon. Kasvoin ihmisenä kuten eräs tuttu sanoisi. En tiedä johtuiko tämä ajankohdasta, vai siitä että seisoin muutaman minuutin eräiden ikkunoiden alla jotka olivat niin rakaat ja samalla niin vieraat. Oli hassu tunne, toisaalta se oli osa minua, jotain todella läheistä ja toisaalta jotain ihan muuta. Vai olikohan krapulalla osuutta asiaan. Mutta huomasin että pystyn ilmaisemaan itseäni tanssilla, vaikkei se minun tapauksessa ollut tanssia, lähinnä liikkumista. Mun tapa oli melko poikeava muista, aluksi jotenkin pelkäsin/vierastin ja lopuksi olin kaksi krt purskahta itkuun. En koskaan edes voinut kuvitella että pysytisin tanssilla käsittelemän tunteitani.