IRC-Galleria

Kesäinen aamu. On vielä niin aikaisin että vain muutama lintu on äänessä ja aurinko alkaa noisemaan järvenranna toiselta puolelta. Ilmassa on yöllistä kosteutta ja veden päällä leiju hitadas ja laiska sumu. Rauhallista ja rauhoittavaa. Minä istun kuistilla kuuman teekupin kanssa. Hieman vielä sekava olo, en heränyt kunnolla. Takanani kuulu outoja rapistuksia ja sitten oven vikinä. Koira tulee ulos mökistä, istahtaa viereeni ja katsoo silmiin. Sen häntä käy taukoamatta ees taas ja sitten alkaa hakkaa maata vasten. Jostain ranna pusikosta kuulu ääniä ja pusikot alkaa liikkumaan. Koira hyökkä välittömästi katsomaan mitäs siell tapahtuu. "Löysit sitten minut" -kuulen tutun äänen - "onko muut jo heräneet? Mennääks kattoo?" Koira jo juokse kohti minua ja perässä kävelee pitkä, leveäharteinen mies. Hänen vaalet kiharat päässä ja rinnassa näyttävät kultasilta aamuaringossa. Kädessä hänellä on onki ja joku pussukka. "Huomenta! Heräsit sinäkin. Mä kävin tässä vähän kalassa"- sanoo hän ja nosta käden pussinsa kanssa, näyttääksen aamun saalin. "lapset viel nukkuu"- sanon minä ja samalla kuulen sisältä - "isiiiii, mä haluan puuroa" Syvän huokauksen jälkeen, nousen pystyyn ja menen sisälle. Tuvassa kaikki kolme jo herellä. Nuorimmainen istuu vaipassaan laittialla ja syöttää koiralle jougurttiä lusikasta. Myös hän itse on kun valeltu jogurtilla ja koira välillä nuolase sitä vatsasta. Saman aikaan kuuluu iloinen nauru. Sängyllä istuu kaksi isompa, noin kouluikäistä tyttöä ja ne tappele keskenään jostain asiasta joka ei avaudu minulle millään. Kun tytöt rauhoitui ja söivät aamuvellin koko perhe siirtyi järvenrannalle. Keskimäinne touhusi mustikkapensaassa yrittäen löytää marjoja. "Kultaseni, on vielä aikaista, ne vasta kukkkii" -yritän vakuutta lasta. "Elä isi, mä eilen löysin vaikka kuinka, usko jo"- kuulen vastauksen ja hän jatka sitkeesti etisntöjään. Samalla tuhisen ja puhisen jotain vain hänelle itselleen tarkoitettua. Aivan veden rajassa isompi rankentaa hiekkalinna ja pikkuveli yritää auttaa. Se selvästi häiritsee tyttöä mutta hän on sinnikäs ja ystävälline. "ota vaan tuo ämpäri vaikka ja kaada siihen hiekkaa, sitten teen näin ja saat oman linnan" - yrittää hän selittää pikkuveljelleen, mutta hän ei kuuntele vaan jatkaa sitä mitä tekikin. Itse istun laiturin päässä, jälat vedessä ja seuran näitten touhuja. Viereen istahtaa toiselta puolelta koira ja toiseelta jo tässä valossa ihan blondilta näyttävä komistus. Hän laittaa käden vyötärölleni ja työntää mut lähemmäks. "rakastan teitä"- kuiskaa hän korvaani. Tunne rauhallista iloa sisälläni. Kallistan päätä häne olkapäälle "niin mekin sua!" - vastaan. Hetken päästä keksustelemme siitä että aamulla ongituista kaloista voisi tehdä kalasoppaa, niin näin vältytään kauppareissusta tänään. "joo, hyvä juttu, ei tarvii sinne ihmis-betoni-pakokaasu helevettiin mennä" -kuulen minä, laitan silmät kiini hetkeksi ja nautin siitä että vaan olen juuri tässä juuri nyt.