IRC-Galleria

Noita kuvia ku selailin, niin huomasin asian johoon en kiinittänyt huomiota paikan päällä. NImittäin ne uskovaiset... Eräällä miehellä joka kävi sen raamatunsa kanssa puistossa ja juuri hänet poliisit talutti pois muiden taputusten saattelemana. Hänellä oli t-paita jossa luki "Smile, Jeesus love you". Eikös ole hieman ristiriitaista? Jätkä joka piteli banderollia jossa oli jotain textia että jeesus ei hyväksy, tai jotain siiheen suuntaan (en muista tarkalleen, ku ei kauheesti kiinnostanutkaan lukea niit). Miten ihminen voi lyödä raamatulla itseään rintaan ja väittää että on väärin olla oma itse ja sinut itsensä kanssa kun samalla on päällä moinen paita... Hmm... On ne ihme ihmisiä, puheet ja teot ovat kovassa ristiriidassa. Miksi Budhalaisuus ei ole vallanut meidän mannerta? Siinä on varmaan ainoa "järkevä" (jos näin voi sanoa) uskonto. Ei ole olemassa mitään tiettyä syntiä, sua ei pakotetaan elämään tietyllä tyylillä, kaikki lähtee omasta itsestään ja omatunnosta. Miksei muut vois oppia elämään samalla lailla ja lopettaisi jo sen kiihkoilun...

http://www.digipaul.com/album/thumbnails.php?album=100 aivan pakko laittaa tää linkki tänne, MAHTAVAT KUVAT pridesta!

Onkohan mut kirottu menettä kaikki minkä rakastan? Vielä joku aika sitten oli maailman onnellisin ihminen ja nyt...

Nyt menetin kaikki rakkaimmat ihmiset, ensin yhden ja nyt kolme. Kolme pientä ja viatonta silmäparia, kolme pientä osa minua...
Tulin pisteseen jota pelkäsin kauaan. Nyt sitten on virallinen sota päällä, monta vuotta olen yrittänyt välttä tätä, mut en kestä enempää! Mullakin on oikeus olla itsekäs ja ajatella ensin oma etua, en jaksaa enää olla kaikille hyvä tyyppi, en jaksaa miettiä ensin muita ja vasta sitten itseään, en JAKSAAAAAAAAAAAA! Siitä en ole saanut kun paskaa niskaan niiltä joita halusi tukea ja auttaa, joille yrittää olla hyvä ihminen, mutta nyt se on loppu! Jokainen joka tietää että mulla saatta olla jotain hampaan kolossa - varokaa mua!!!

Miksen voi antaa olla, miksen saa rauhaa? Joka pv odotan vaan sitä yhtä ja ainoa tietäen etten saa...

On se vaan niin prkl:n epäreilua olla rakkaiden kanssa olematta paikalla...

Olipa onnistunut paiva eilen! Yksi pieni juttu vaan hieman lannisti menoa hetkeksi, muttei siita sen enempa...
Ei kylla ekaa krt, mutta entista vahvemmin tuntsin eilen ylpeytta ja sen etta todellakin kuuluun joukkoon monen muun, erillaisen ihmisen kanssa. Tana vuonna kulkue oli monikertaisesti suurempi kun 2v sitten. Hyva saa nakojaan vaikutta merkittavasti. Ihmiset kadulla jopa seurasi kulkuetta melkein koko matkan. Osa oli iloisia ja liittyi mukaan, osa katseli kun jotain freakshowta, oli myos ne uskovaiset jotka yritti vastusta ja vaittivat ettei jumala meita hyvaksy. Hassua etta pari jatka naytti ihan hinteilta, ne olivat varmaan ne "parantuneet", heh!Onpa niillakin koyha elama, kun ei oo muuta tekemist... Kulkuessa oli niin paljon erilaisia tyyppeja etta! Femmet, rekat, neidit, karhut, ranut, mammat, nunnat yms yms... Nakyvasti oli tana vuonna mukana satenkaariperheet. Mutta MISSA ne homoiskat oli?! Naisia ja lapsia vaan, en nahnyt yhtaan miesta lasten kanssa. Eikos ne uskalla? Meinasin omat lapset ottaa mukaan, muttei se vaan kaytannossa onnistunut talla krt, mutta ens kerralla varmasti lahdetaan yhdessa.
Kulkue huipentui puistojuhlaan, ja tunnelma oli katossa, jos sita kattoa olisi Meitsi paloikin hieman auringossa (ja naama kuvion hommasin - kasvot ruskettui, otsa ei, lippiksen syy). Syotiin hyvaa ruokaa ja juotiin hyvaa viinia ERITTAIN hyvassa seuraassa. Puheet pidettiin ja jopa Tarja Halonen lahetti terveisensa. Olin miettinyt, eikos han paassyt paikalle oikeesti vai oliko pr ryhma paattanyt ettei sovikkaan hanen imagolle talla hetkella... Ja taas puhuttiin naisista ja naispareista vanhempina. Eikos meita mieiha ole olemassa ollenkaan? Menin hakemaan santeeknaariperhet ry:n esitetta, rouva katso mua pitkaan ja totesi ettei hanella ole muita esitteita kun heidan yhdistyksen. Sanoin etta juuri niita haluan, rouva kaivoi ne esille vasta sitten. WTF?! Taas kerran, kylla me homotkin voimme olla vanhempia, ei se ole vaan lesbojen yksinoikeus!!!
Tuhottuaan kohtullisen maaraan viinia, siideria ja kaljaa, syotyaan kaikki hedelmat ja patonkit, pakkasimme laukut ja suuntasimme saunomaan Myyrmakeen. Kiitti mukavasta illasta viel isantavaelle!
Kuvia ehka pian tulossa

Iski paniikki ku äiti kertoi lukenensa näitä juttujani! Mut se vaan totesi ett hyvää textia, heh.
Jussi tuli ja meni... Mua jo jännittää, tasan viikon päästä pitäis tapahtua, tai sitten ei ja epätitoisuus ärsyttää... Ehkä sit saan ajatukset muualle, ku eräs nimi vaan pyörii päässä aamusta iltaan. Alka itseän ärsyttää ja vituttaa, mietin et pitäiskö kääntyä valkotakkien puolelle...

Sillo joskus tehtiin yks mainos, en muista nyt päivämäärä, tuoll jossain ajemmin on siitä maininta. Sama ohjaaja oli tykäsytnyt meihiin (siis Pollyyn) sen verran että tehtin viime viikolla toinen mainos HEO:lle joka vissiin on tulossa telkkariin, en vaan edes kysynyt milloin ja missä. Pian on myös ensi-illssa "riisuttu mies" jossa on mukana pikku-rakas, muttei minun, Peikko tyttö...

Miksi ihmisiä ihmetyttää mun paljaat jalat?! Keskustassa ja metrossa saa ne "oudoimmat" katseet. Ekös nyt tässä "urbaani yhteiskunnassa" (lainaten Ellu Jokisen sanat) ihmiset tajua sitä nautintoa kun tunnet jalkojesi alla mullan, asfaltin, nurmen yms...? Kaikesta huolimatta Stadi on puhdas kaupunki, ei pelota mssään muualla kun steisillä. ja sieläkin pärjää jos katso minne astuu....

Lähdin pitkästään aikaa pitää hauska, halusin päästä pois kaikesta tästä. Onnistuinkin, hetkillisesti, oli kova meno ja hauska, kunnes sitten se taas löi päähään... Aloin ymmärtää, olin itse itselleni uskotellut sitä mitä e ollut, halusin sitä niin kovasti etten uskaltanut katsoa totutta silmiin. Itsepetos on aika helppo tie näennäiseen onneen... Silti se sattu ja todella paljon.
En tiedä mikä on pahinta tässä tilanteessa, se että toinen jatkaa elämänsä ihan ku tätä kaikkea ei edes ollutkaan olemassa ja minä en ole osa hänen elämää. Kun taas mulla on asia päinvastoin, en voi tehdä mitään, olla missään ajattelematta toista. Vai se että ratkasu ei ollut minun... vai se että todellakin halusin sen punaisen mökin ja perunamaan kun toiselle olin vaan korvike kun ei parempaa ole ollut saatavilla. Ehkä asia ei ole niin, mutta tuntuu siltä, sillä en enää löydä selitystä sanoille "rakastan, mutten voi..." ja LÄSSY LÄSSY! Sillä jos OIKEASTI rakastaisi niin ei olisi ollut niin helppoa olla "yksin" (lue= ilman minua)
Elämä jatkuu tämänkin jälken. On ollut tässä jotain positiivstäkin. Tiedän ettei kannatta olla niin luottavainen ja avautua toiselle. Helpompi olla vaan jossain "diilissä", kuten olen elänyt monet vuodet, päästämättä ketään liian lähelle kun se että satutta itseään ihmisen takia joka ei osaa edes arvostaa avoimuttasi ja rehellisyyttäsi...

Tästä kaikseta huolimatta, rakastan enkä voi itselleni mitään....