Jonain päivänä minä vielä saan kärsiä kun en osaa pitä turpani kiini silloin kun pitäisi, ku olen aivan liian utelias ja haluan tietää kaiken. Myös se että menen tunteilla liiankin pitkälle. Joskus se viel kostautuu...
Niinku nytkin, menin lukemaan sitä mitä ei olisi pitänyt ja se on pyörinyt päässä eikä anna rauhaa. PAKKO kommentoida vaikka tiedän ettei se ole fiksua, tai se ei oikeastaan johda mihinkään, mutta en voi pitää sisälläni. Vaikka lupasin itselleni etten sotkeudu tähän enää ja yritän unohtaa, ei onnistu. Olen onnistunut suuttutta tarpeeksi monta ihmistä tämän (siis alla olevan aihen) takia ja moni ei jaksaa ees kuunnella mua enää, mutta mä EN VOI! Joten tässä taas ollaan. Tässä mietteet aiheesta, kommentit erääseen tekstiin...
"menetin erään ihmisen" - et ole menettänyt. Sillä menetys on sitä että joku/joitain tärkeä katoa/hukkuu lopullisesti vasten tahtoasi. Sulla se oli tietoinen valinta joten kyttäsin mieluummin sanat "rikoin ja heitin menemään" - niinku ala-asteen pojat, leikittyään tarpeeks kauan lelullaan kyllästyvät siihen, rikkovat surutta ja heitävät roskiin. Seuraavana päivänä on uusi, jännempi vehe mukana, jolla voi brassailla kaverille ja nostattaa pisteitään. Eihan kukaan järkevä ihminen leikki samoilla, vanhoilla leluilla vuosikaudet. Ne poistuvat muodista, menettävät hohtonsa eivätkä tuo tiettyä statusta tietyissä piireissä.
"Omaa syytäni se oli..." - eiku se oli mun syytä. Sorry että luulin sun olevaan jotenkin erilainen, syvällisempi ja inhimillisempi! Ajattelin että kampaus, vaatteet ja bailaaminen on toissijaisia juttuja sinulle...
"En ole hyvä ihmissuhteissa. En tiedä tulenko koskaan olemaankaan." - Niin kauan kun ihmissuhteessa on vain ja ainostaan yksi ihminen ja yhden ihmisen näkökulma, kun suhdetta katsotaan ajatuksella MINÄ eikä ME niin ei...
"Jostain tulee aina ahdistus joka alkaa kalvamaan sisintäni. En tiedä syytä siihen." - minä sen sijan tiedän, se ei ole ahdistus, se on iso ego ja omahyväisyys. "Apua mä en voikkaan tehdä mitään ettei tarvis ajatella/ottaa huomioon toista"... "Mä olen kahleissa kun en voikkaan iskeä ketään baarista"... "Mull on niin paljon kivoja ja hauskoja kavereita, etten mä kaipaa ketään viereen"... "Enhan minä voi ottaa sitä ihmistä mukaan, miksi ottaisin ja sotkisin mun yksityiselämän ja kaveri suhteet keskenään"...
"Ensimmäisenä tulee stressi, että pitäisi olla tietynlainen" - pitäis olla oma itse, mutta muistaa toista, ei sen kummempaa. Kukaan ei voi vaatia toista muuttumaan, sillä se ei enää ole sama ihminen. Mutta se että ottaa toista huomioon, yrittää kokea empatiaa ei ole ylipääsemätöntä kun vain tunnevammaisille.
"jakaa kaikki yhden ihmisen kanssa, tehdä kaikki yhdessä ja lopulta se kasautuu minulle ylivoimaisen vaikeaksi. En tiedä miksi.. " - yllä jo mainituista syistä! Miksi vaivautuisi jakaa toisen kanssa sen mistä itse nauttii?! Jää itselleen vähemmän nautintoja. Eihan kukaan voi sellaista itseltään viedä ihan vapaehtoisesti. Sehan olisi tyhmää ja hullua.
"Ehkä joskus pitäisi antaa vain mennä ja katsoa mitä tuleman pitää" - EHKÄ!
"Olen kai liiaksi taivaanrannan maalari joka tyytyy vain haaveilemaan, eikä uskalla toteuttaa" - se vaan niin kiva haaveilla idyllisestä elämästä, se on niin kiva ku on se täydellisyys jossain siell. Ei arkiongelmia, ei mitään negatiivistä koskaan. Hän on silloin kun tarvii olla paikalla ja sit ku ei tarvii niin ei olekkaan sotkemassa kuviot. Aina voi kuvitella juuri tilanteeseen sopivaan ihmisen. Mikäs sen vaikeampaa?! Miksi vaivautuisi huomaamaan tavallisessa elämässä onnea, miksi pitäisi olla erityisen iloinen siitä että illalla kotona joku odottaa ja kaipaa. Miksi pitäis olla iloinen että voi vaan olla, puhumatta, mutta nauttien siitä että toinen on vaan siinä lähellä. Miksi sitä näkisi mitään onnellista yhteisestä kauppareissusta tai viikonlopusta jossain muualla kun niitten kivojen kavereiden kanssa baarissa?! MIKSI?!
"Ehkä joskus tämä ihminen pystyy antamaan minulle anteeksi. Ainakin toivon ja uskon niin" - toivossahan on hyvä elää! Miksi antaisi ihmiselle anteeksi joka on rikkonut sinut?! Miksi antaisi anteeksi ihmiselle jolle paljastit syvemmät haavasi, mutta hän viilsi ne uudestaan auki ja jätti vuotamaan yksin?! Miksi antaisi anteeksi sitä että sun tunteilla leikitään kun jalkapallolla vain ja ainoastaan sen takia että se on kivaa?! Miksi antaisi anteeksi ihmiselle joka ei edes halua ymmärtää että hän satuttaa?! Miksi pitäisi antaa anteeksi ihmiselle joka ei välitä pätkäkään, vaikka väittää niin, mutta silti tekee sen mikä sattuu enemmän kun mikään muu?! Miksi antaisi anteeksi ihmiselle joka käyttää sua hyväksi sillo ku se soipii hänelle ja silla lailla ku se hänelle sopii?! Miksi antaisi anteeksi ihmiselle jonka takia on ollut vain ja ainoastaan masennusta eikä se parane vaan pahene ja se ihminen ihan kun tahallaan sitä pahentaa? Miksi antaisi anteeksi ihmiselle, jolle toivotat joka yö hyvät yöt ja mietit hänet 24/7 silloin kun hän ei edes muista sinua - onhan niitä muita kivoja kavereita- tai sitten muista puhelulla jonka tarkoituksena on muistuttaa kuinka kiva hänellä on olla kun sinä et ole kuvioissa.
Idioottimaisinta tässä on se että joka kerta kun puhelin tai ovikello soi, toivon että se olisi se ihminen. Toivon että hän sanoo "Anteeksi, olen ehkä ollut jossain asioissa mulkero, mutta rakastan ja haluan olla sun kanssa" Ja sillo mä anna ison halauksen ja unohdan kaiken pahan. Teen hänestä maailman onnellisemman ihmisen ja tulen itse onnelliseksi. Heh, mut näin tapahtuu vain ja ainostaan Hollywood elokuvissa, munhan elämä on halpa, leikattu, harrastelija teatteriversio jonka katsomossa ehkä yksi eksynyt pultsari. "Pretty woman" on vain ja ainoastaan keksitty satu...
Neiti ollut jo viikon kotona ja arki suju kuten ennenkin. Paras on tuo nukkuminen. Lämmin, ihana kultani nukkuu yöt keho kehossa kiini, se vaan on niin ihQ!