Jaahas, jos olisin taikauskoinen niin pysyisin neljän seinän sisällä tänään. Mun elämässä, varsin viime kuukausina, murheita riittä ihan tarpeeks. Mutta kun on kaikki mennyt päin sitä itteään niin ehkä tänään onkin asiat toisin? Tänään niiden on PAKKO olla toisin! Sillä tänään mun rakkaat pienet tytöt tulee tänne! Voi ku olen odottanut tätä päivää, yli vuoden olen sitä halunut. NYT se toteutuu :D Ei voi kun tuuletta!
Elien tuli käytyä mielenosoituksessa hedelmöityshoitojen rajaamista vastaan. Oli taas sama fiilis kun Pridessä. Tunsi kuuluvani porukkaan ja tiesin olevan hyvällä asialla. Taas kerran yllätti miesten määrä paikalla. Muutama hassu nuorukainen tyttöjen seurassa ja pari-kolme miesparia joilla oli ilm. omat lapset. Olen itse yrittänyt saada ihmisiä mukaan, levitin niin sähköpostilla kun textarena tietoa, vain yksi tuli mukaan. Ihmettelen. Eikös tämä koske miehiä?! Sanotte nyt ettei tietenkään ja minä vastaan että olette väärässä. Koskee, ja viel aika paljonkin! Sillä homoparit eivät koskaan saa adoptio-oikeutta ennen kun lesboille ja yksinäisille naisille sallitaan hedelmöityshoitoja. Miettikäpä itse. Sitten kun se vähäinen hyväksytään ja pidetään normaalinan, arkisena asiana niin sitten voidaan hyväksyä jo jotain "poikkeavaampaa"..
Nauratti taas ne jesse-tyypit. Oli niit jopa alle 15 kpl! Kun taas meitä oli parisen sataa. Mokomat yritti pitää kovempaa ääntä mutta eihan meitä kukaan hiljäiseksi saa!
Sylvi Kekkonen joskus sanoi "Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet taas kulkevat omia teitään" Voi kun Sylvi on oikeassa! Mietin joskus, miksi olen niin tunteiteni vanki, miks en vois olla niinku muut ja ajatella päällä eikä sydämellä? Joskus se vaan on niin paha kirous, toisaalta taas joskus se on iso siunaus. Annoin itselleni tänään mahdollisuuden toivoon. Saapi nähdä miten minun käy...